Eläinaktivismi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eläinoikeusaktivismi on toimintaa, jonka tarkoitus on ajaa eläinten oikeuksia ja lisätä ihmisten tietoisuutta niistä.

Nykyinen eläinaktivismi keskittyy ennen kaikkea eläimiä hyödyntäviä tehomaatalouden muotoja vastaan. Lisäksi tärkeinä kohteina ovat turkistarhaus ja eläinkokeet. Aktivismi voi olla esimerkiksi tiedottamista, poliittisten päättäjien lobbausta tai medianäkyvyyden hakemista erilaisilla kampanjoilla ja tapahtumilla. Tähän voi sisältyä myös kansalaistottelemattomuutta. Paljon huomiota ovat herättäneet suoran aktivismin muodot, joissa käytetään laittomia keinoja. Mielipiteet tällaisen toiminnan suhteen jakavat eläinaktivistien kenttää. Useimmat eläinsuojelujärjestöt ovat sitä mieltä, että laittomien keinojen käyttö ei ole hyväksyttävää, minkä lisäksi se vaikeuttaa heidän mukaansa pitkäjännitteistä eläinsuojelutoimintaa.

Eläinaktivismin äärimmäiset muodot ovat iskut turkistarhoille ja koe-eläinlaboratorioihin tai turkisten sotkeminen spray-maalilla. Tyypillisellä turkistarhaiskulla eläinaktivistit yrittävät päästää mahdollisimman monta turkiseläintä, tavallisesti minkkiä, ulos häkeistään. Joskus kettujen turkit värjätään esimerkiksi hennalla. Usein myös tuhotaan sukutauluja, jolloin eläinten jalostaminen vaikeutuu. Eläinten vapauttaminen häkeistä tuhoaa myös jalostustiedot, sillä tarhaaja ei enää tiedä, mikä eläin oli missäkin häkissä. Mediassa on kiinnitetty huomiota siihen, että vapauteen tottumattomista ketuista suurin osa kuitenkin kuolee lyhyen ajan sisällä. Iskujen tekijät sanovat tähän, että eläimet olisi tapettu joka tapauksessa peräsuoleen annettavalla sähköiskulla ilman, että kukaan reagoisi asiaan mitenkään.lähde?

Eläinoikeusaktivistien asenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden tutkimuksen mukaan asenteet eläinoikeusjärjestöjen toimintatapoihin, kuten suoraan toimintaan vaihtelevat paljon eläinoikeusyhteisön sisällä. Kahdessa tutkimuksessa 50 % ja 39 % aktivisteista ei kannattanut suoraa toimintaa.[1][2]

Nettiaktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cincinnatin eläintarhassa ammuttiin gorilla sen aitaukseen kiivenneen kolmivuotiaan pelastamiseksi. Tämä johti laajaan nettihyökkäilyyn poikansa hetkeksi kadottanutta äitiä vastaan. Äidin tuplakaimakin julkaisi samannimisyytensä vuoksi saamiaan "tappouhkauksia, kehotuksia kohdunpoistoon ja muita solvauksia." Vetoomus lastensuojeluviranomaisille pojan kotioloista keräsi puoli miljoonaa allekirjoitusta. Vastaava kiusaamiskampanja kohdistui Cecil-leijonan safarilla ampuneeseen hammaslääkäriin ja tämän perheeseen. Toimittaja Matti Koskinen katsoo, että kyse ei ole niinkään eläimistä vaan syntipukin löytämisestä, kun samalla hyväksytään laaja "kestämätön" eläinten kohtelu.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apostol,L., Rebega, O.L. & Miclea,M. (2013). "Psychological and Socio-Demographic Predictors of Attitudes towards Animals". Social and Behavioural Sciences, 78, pages 521–525.
  2. An attitude survey of animal rights activists. Psychological Science. 2(3), 1991, 194–196
  3. Internet suree gorillaa vainoamalla ihmistä, Matti Koskinen, Helsingin Sanomat 4.6.2016.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.