Eino Pikkarainen
Eino Iisakki Pikkarainen (15. maaliskuuta 1912[1] Helsinki – 2. toukokuuta 2003[2]) oli suomalaisen pikaluistelija, joka pelasi menestyksellä myös pesäpalloa.
Pikkarainen voitti 10 000 metrin luistelussa SM-kultaa vuonna 1932 ollen yleiskilpailussa kolmas ja osallistui Helsingin Euroopan-mestaruuskilpailuihin vuonna 1935. Pikkarainen toimi myös kansainvälisenä pikaluistelutuomarina. [1]
Pesäpallossa Pikkarainen edusti Pallo-Tovereita ja voitti nuorten SM:n 1930, pelasi Itä–Länsi-ottelussa 1932 ja voitti Armeijan mestaruuden 1934.
Pikkarainen oli Helsingin Luistinkiitäjien perustajajäsen vuonna 1932 ja oli seuran puheenjohtaja vuosina 1951–1952. Hän kuului Suomen Luisteluliiton johtokuntaan vuodesta 1953 ja oli sen varapuheenjohtaja vuodesta 1960. Hän oli myös Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsen vuosina 1956–1960. Pikkarainen työskenteli vuodesta 1947 Alkon myymälän esimiehenä Helsingissä. Urheilun parissa tehdystä ansiokkaasta työstä Pikkaraiselle on myönnetty Suomen urheilun kultainen ansioristi ja useita muita ansiomerkkejä.[1]
Saavutukset pesäpallossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 3 SM-pronssia: 1931, 1932, 1934[3]
- 1 Itä–Länsi-ottelu: 1932[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 1, s. 902. Oy Scandia Kirjat Ab, 1972.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Eino Pikkarainen täyttää 50 vuotta(maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 15.3.1962, s. 29, HS Aikakone. Viitattu 4.9.2018.
- ↑ Eino Isak Pikkarainen Genealogia.fi. Viitattu 29.10.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 23.4.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]