Eino Jalmari Leino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eino J. Leino (oik.) ja hänen seuraajansa Arvo Heino vuonna 1961, kun Leino jäi eläkkeelle Oulun kaupunginjohtajan tehtävästä.

Eino Jalmari Leino (20. marraskuuta 1896 Pälkäne[1]15. helmikuuta 1968 Tampere[2]) oli suomalainen kunnallismies.

Eino Leinon vanhemmat olivat ajuri Juho Edvard Leino ja Olga Uotila ja puoliso vuodesta 1932 Elli Mäkelä. Leino tuli ylioppilaaksi 1916 Tampereen klassillisesta lyseosta[2], suoritti oikeustutkinnon 1921 ja sai varatuomarin arvon 1925. Hän toimi asianajajana 1921–1925, Forssan kauppalan johtajana 1925–1935 ja Mikkelin kaupunginjohtajana 1935–1938.[1]

Oulun kaupunginjohtaja Leino oli 1938−1961.[3] Leino muun muassa osallistui kaupungin edustajana neuvotteluihin, joissa Ouluun päätettiin sijoittaa Viskoosa Oy:n keinokuitutehdas 1940-luvun lopulla ja Typpi Oy:n lannoitetehdas 1950-luvun alussa. Viskoosan suunnitelmat lopulta raukesivat, mutta Typpi Oy aloitti tuotannon Oulussa vuonna 1952.[4]

Leino sai kaupunginjohtajan arvonimen 1962. Leinolla oli lukuisia luottamustehtäviä, kuten Oulun korkeakouluseuran varapuheenjohtajuus 1957–1964 ja seuran asettaman yliopistotoimikunnan jäsenyys 1954–1964. Hän toimi myös esimerkiksi Oulun yliopistollisen keskussairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtajana 1961–1964 ja Domus Botnican säätiön hallituksen puheenjohtajana 1958–1964.[2]

  1. a b Poijärvi, L. Arvi P. – Havu, Ilmari – Jääskeläinen, Mauno (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 410. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. a b c Kuolleita. Helsingin Sanomat 20.2.1968, s. 9.
  3. Oulun kaupunginjohtajat 5.7.2007. Oulun kaupunki. Arkistoitu 2.4.2007. Viitattu 17.4.2011.
  4. Pohjamo, Ulla: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä: Oulun Hietasaari, s. 125–128. (Taidehistoriallisia tutkimuksia 43) Helsinki: Taidehistorian seura, 2011. ISBN 978-952-5533-15-6