Viskoosa (yhtiö)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Viskoosa Oy oli Ouluun Mustasaareen Hietasaaren kaupunginosaan toisen maailmansodan jälkeen suunniteltu keinokuitutehdas.[1]

Viskoosa Oy oli suomalaisten ja neuvostoliittolaisten perustama yhteisyritys, jonka rakentamiseen oli tarkoitus käyttää Neuvostoliiton saksalaisilta haltuunsa ottamia varoja. Pääasiassa sulfiittiselluloosaa raaka-aineena käyttävä teollisuuslaitos olisi tehnyt viskoosia ja muita keinokuituihin liittyviä tuotteita. Tehtaan arvioitiin tuottavan aluksi noin 1 400–2 000 tonnia ja myöhemmin jopa 4 000–6 000 tonnia viskoosia. Työntekijöitä arvioitiin tarvittavan 1400–1500, pääasiassa naisia. Yrityksen hallituksen puheenjohtaja oli Neuvostoliitosta ja varapuheenjohtaja Suomesta.[2] Toimitusjohtajana toimi Ilmari Harki[3]

Oulun kaupungin edustajana neuvotteluissa toimi Oulun kaupunginjohtaja Eino J. Leino. Kaupunginvaltuusto hyväksyi alustavan sopimuksen tehtaan ja sen työntekijöiden asuinalueen rakentamisesta Mustasaareen 17. elokuuta 1948. Tehdas oli tarkoitus rakentaa nykyisten Hietasaarentien ja Holstinsalmentien risteykseen, ja työntekijöiden asuinalue tehdasalueen jatkoksi nykyisen leirintäalueen paikkeille. Oulun etuna pidettiin energian saatavuutta, kuljetusyhteyksiä ja mahdollisuutta laskea jätevedet mereen. Sopimuksen mukaan yhtiön tuli aloittaa rakentaminen vuoden 1948 loppuun mennessä ja tuotanto vuoden 1952 loppuun mennessä.[1]

Viskoosan oli tarkoitus tehdä lopullinen päätös tehtaan rakentamisesta yhtiökokouksessa lokakuussa 1948. Syyskuun lopulla syysmyrsky nosti meriveden Oulussa tavallista korkeammalle ja vesi tulvi Mustasaareen, jossa Viskoosan työntekijöitä oli töissä. Myrskyn jälkeen apulaistoimitusjohtaja Pirasozkow kävi tutustumassa alueeseen valmistellakseen rakennustöiden aloittamista, mutta rakennustyöt keskeytettiin ja lopulta koko tehdashanke raukesi ja se haudattiin vähin äänin. Syitä tehdashankkeen raukeamiseen ei tiedetä, mutta ainakin Hietasaaren asukkaiden mielestä syysmyrsky aiheutti hankkeen kaatumisen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pohjamo, Ulla: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä – Oulun Hietasaari, s. 125–128. Taidehistoriallisia tutkimuksia 43. Helsinki: Taidehistorian seura, 2011. ISBN 978-952-5533-15-6.
  2. Finnish-Soviet rayon factory. Bank of Finland Monthly Bulletin, 1948, 22. vsk, nro 7–8, s. 29. Helsinki: Suomen Pankki. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 30.9.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. Määttä, Vesa: Teollisuusneuvos Ilmari Harki (1902–1979). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 3.9.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.9.2012