Einari Wuori
Einari Herbert Wuori, vuoteen 1905 Einar Herbert Bergh (28. syyskuuta 1884 Kajaani – 25. syyskuuta 1954 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja ja virkamies, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wuoren vanhemmat olivat kauppias Kalle Pekka Wuori, aiemmin Carl Petter Bergh, ja Zaida Rosalie Mélart ja puoliso vuodesta 1927 rautateiden sähköttäjä Signe Matilda Jyrkkä. Wuori tuli ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta 1905 ja harjoitti teologian opintoja 1905–1906, mutta valmistui metsänhoitajaksi 1910. Hän oli Metsähallituksen metsäkonduktööri vuodesta 1910, avustaja Haapajärven hoitoalueella 1910–1911 ja Oulujärven tarkastuspiirissä 1911, Tuomarniemen metsänvartijakoulun metsänhoidollisten talvikurssien ylimääräinen opettaja 1911, vt. metsänhoitaja Haapajärven hoitoalueella 1912, Kuusamon hoitoalueella 1912–1913, Sotkamon hoitoalueella 1913–1919 ja Katerman hoitoalueella 1919, Kuhmon hoitoalueen metsänhoitaja 1919–1923, Oulujärven tarkastuspiirin vt. ylimetsänhoitaja 1922, Kajaanin hoitoalueen aluemetsänhoitaja 1923–1930, Kokemäen hoitoalueen aluemetsänhoitaja 1930–1941, Länsi-Suomen piirikunnan Uudenmaan-Hämeen tarkastuspiirin vt. piiritarkastaja 1939–1941 ja piiritarkastaja 1941–1946 ja Länsi-Suomen piirikunnan piirikuntapäällikkö 1946–1951.[1]
Wuori oli myös Kuhmon hoitoalueen vt. aluekassanhoitaja 1922–1923, Kajaanin hoitoalueen vt. aluekassanhoitaja 1923–1930, Sotkamon hoitoalueen vt. aluemetsänhoitaja 1926, Kokemäen hoitoalueen vt. aluekassanhoitaja 1931–1940, Satakunnan metsänhoitolautakunnan toimintapiirin ylimittaaja 1939–1945, Rauman kaupungin metsänhoitaja 1934–1951 ja maanhankintalain edellyttämä Korkeimman oikeuden maallikkojäsen 1952–1954. Suomen sisällissotaan Wuori osallistui valkoisten puolella Kajaanin sissirykmentin 1. komppanian ja Pohjois-Savon Rykmentin I pataljoonan talouspäällikkönä. Talvisodan ja jatkosodan aikana Wuori toimi kulontorjunta- ja toimistoupseerina kotirintamalla. Hän sai metsäneuvoksen arvonimen 1948.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Studien über die durch Brandkultur entstandenen Nadelholzbestände des Staatsforstes Vesijako, 1913
- Suomen metsänhoitajaliiton 25-vuotisjulkaisu: 5.4.1927–5.4.1951, 1952, toim. Ilmari Heimon ja Sulo Lingon kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jensen-Eriksen, Niklas: Metsäneuvos Einari Wuori (1884–1954). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 24.2.2023.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 997. Viitattu 24.2.2023
- ↑ Metsäneuvos Einari Wuori kuollut. Helsingin Sanomat, 26.9.1954, nro 259, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.2.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niklas Jensen-Eriksen: Einari Wuori Biografiasampo.