Eigil Reims
Eigil Reims (24. toukokuuta 1894 Helsinki – 23. syyskuuta 1947) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän toimi Suomen sisällissodassa radioaseman päällikkönä Valkoisessa armeijassa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reimsin vanhemmat olivat apteekkari Emil Reims ja Rosalie(Sally) Hellén. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Brita Gulinin kanssa, josta hän erosi vuonna 1927. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1912–1915.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reims liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 6. marraskuuta 1915 3:nteen ja 21. joulukuuta 1915 alkaen 4. komppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. toukokuuta 1916 alkaen. Lopulta hänet siirrettiin pataljoonan 3. komppaniaan heinäkuussa 1916. Reims osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen Reims siirrettiin juuri perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reims astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 8. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla. Vaasasta hänet määrättiin Mikkeliin, missä hän toimi radioaseman päällikkönä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reims palveli sisällissodan jälkeen adjutanttina Radiojoukoissa, josta hänet siirrettiin 28. syyskuuta 1920 alkaen radioaseman päälliköksi Santahaminaan. Hän erosi armeijan palveluksesta 27. elokuuta 1921. Myöhemmin hän työskenteli vuosina 1922–1924 konttoristina Enso-Gutzeit oy:n palveluksessa Ensossa. Vuonna 1924 Reims muutti Australiaan, jossa hän työskenteli banaanin viljelijänä. Australiasta hän muutti vuonna 1929 Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, jossa hän toimi liikemiehenä vuoteen 1933 saakka, jonka jälkeen hän muutti Ruotsiin, jossa hän oleskeli vuodet 1935–1938. Myöhemmin hän palasi Suomeen ja toimi maanviljelysharjoittelijana talvisodan syttymiseen saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reims osallistui talvisotaan Helsingin Varuskuntapataljoonassa. Välirauhan aikana hän palveli Jalkaväenkoulutuskeskus 10:ssä, josta hänet kotiutettiin 24. huhtikuuta 1940. Jatkosodan puhjettua hän ilmoittautui Jalkaväenkoulutuskeskus 1:ssä, josta hänet kuitenkin kotiutettiin ilmoittautumisen jälkeen 21. elokuuta 1941. Reims on haudattu Turkuun.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.