Eeva Niinivaara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eeva Niinivaara, o. s. Pedriks (20. joulukuuta 1901 Siimust, Viro29. lokakuuta 2000 Helsinki) oli virolaissyntyinen Helsingin yliopiston viron kielen ja kirjallisuuden lehtori.

Eeva Niinivaaran vanhemmat olivat maanviljelijä Karl Eduard Pedriks (1873–1951) ja Anna Päll (1869–1945).

Niinivaara kävi Tartossa tyttökoulun ja opiskeli sitten Tarton yliopistossa taidehistoriaa, viron kieltä ja filosofiaa. Hän toimi vuodesta 1928 Vorun seminaarissa viron ja suomen kielen opettajana. Eeva Niinvaara meni naimisiin 1930 suomalaisen kielentutkijan Martti Niinivaaran (1905–1935) kanssa ja muutti asumaan Helsinkiin.

Suomessa Niinivaara opiskeli ensin kansakoulunopettajaksi ja vuonna 1947 hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa. Niinivaara toimi Helsingin yliopiston viron kielen lehtorina 1945–1971 ja hän opetti viron kieltä myös Jyväskylän kesäyliopistossa ja Kalliolan vapaaopistossa.

Niinivaara julkaisi viron- ja suomenkielisten runojen kokoelman nimeltä Unarsõnad, kirjoitti esseitä sekä muistelmateoksen Yhä paistaa sama aurinko.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eesti lugemik : näytteitä kirjallisuudesta ; tekijät Leeni Vesterinen, Helmer Winter ; avustajina Eeva Niinivaara ja Henno Jänes. 2. uusittu painos Otava 1960
  • Unarsõnad. Helsingin yliopisto, Helsinki 1979
  • Kasvumaa : Eeva Niinivaaran kirjoituksia vuosilta 1923-1981 ; toim. Henni Ilomäki ym. Castrenianumin toimitteita 23. Helsingin yliopisto, Helsinki 1981
  • Yhä paistaa sama aurinko : elämää nuoruuteni Eestissä ja Suomessa ; toim. Hannu-Pekka Lappalainen. Otava 1988

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalle Kurg. Vihmavari (Sateenvarjo. Runo on omistettu Eeva Niinivaaralle, 1982.) Runokokoelma Pimeduse värvid 1960-1990 (Pimeyden värit 1960-1990), kustantamo Virgela, Tallinna 1999, s. 106.