Edwin Armstrong

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edwin Howard Armstrong
Edwin Armstrong vuonna 1950.
Edwin Armstrong vuonna 1950.
Henkilötiedot
Syntynyt18. joulukuuta 1890
New York, New York, Yhdysvallat[1]
Kuollut31. tammikuuta 1954 (63 vuotta)
New York, New York[1]
Kansalaisuus  Yhdysvallat[1]
Ammatti insinööri, keksijä
Puoliso Marion Armstrong
Muut tiedot
Koulutus Fu Foundation School of Engineering and Applied Science

Edwin Howard Armstrong (18. joulukuuta 1890 New York, New York31. tammikuuta 1954 New York)[1][2] oli yhdysvaltalainen insinööri ja muun muassa FM-radion keksijä.[3]

Armstrong opiskeli sähkötekniikkaa Columbian yliopistossa.[4] Jo opiskeluaikanaan 1913 hän keksi takaisinkytkentään perustuvan vahvistinpiirin.[4] Kytkentä käytti Lee De Forestin kehittämää Audion-elektroniputkea.[4] De Forest ei ollut itse juurikaan hyödyntänyt keksintöään, sillä hän ei täysin pystynyt ymmärtämään sen toimintaa, ja ilman takaisinkytkentää sen vahvistus oli varsin heikko.[4] Kuultuaan Armstrongin saavutuksista, De Forest käskittyi omassa tutkimustyössään takaisinkytkentäpiireihin ja hankki useita patentteja alalta.[4] Vuonna 1920 hän aloitti oikeustaistelun Armstrongin patentteja vastaan.[4] Taistelu patenteista kesti 14 vuotta ja päätyi lopulta De Forestin voittoon.[4] Oikeuden päätöksestä huolimatta Armstrongia pidetään yleisesti takaisinkytkentäpiirin keksijänä.[5]

Vastoinkäymisistä huolimatta Armstrongista tuli varakas mies muiden keksintöjensä, kuten supervastaanottimen, ansiosta, jonka hän oli keksinyt palvellessaan majurina Yhdysvaltain armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana.[5] Merkittävän osan rahoistaan hän sijoitti RCA:n osakkeisiin, jolle hän oli myös myynyt useita keksintöjään.[4] Hän ei koskaan kuitenkaan siirtynyt virallisesti RCA:n työntekijäksi, vaan hän toimi Columbian yliopiston professorina muodollista yhden dollarin vuosikorvausta vastaan.[4]

FM-radio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armstrongin seuraava projekti liittyi radiovastaanoton häiriöiden poistamiseen.[5] Hän ratkaisi ongelman käyttämällä taajuusmodulaatiota (FM) yleisesti käytössä olleen amplitudimodulaation (AM) sijasta,[5] ja sai vuonna 1933 rakennettua ensimmäisen FM-radion.[4] Armstrong tarjosi tekniikkaansa RCA:lle, joka kuitenkin kieltäytyi.[4] RCA oli tehnyt suuria investointeja AM-tekniikkaan, jotka FM olisi tehnyt vanhentuneiksi.[4] Armstrong sai kuitenkin keksintönsä lisensioitua useammalle pienemmälle radiolaitevalmistajalle ja vuonna 1939 aloittivat ensimmäiset FM-radioasemat toimintansa New Yorkin ja Uuden-Englannin alueilla.[4] FM-tekniikka sai yleisöltä positiivisen vastaanoton, sillä äänenlaadultaan se päihitti AM-radioiden lisäksi myös silloiset äänilevyt.[4]

RCA vastasi anomalla FCC:ltä FM-radiolle myönnettyjen noin 50 MHz:n alueella olevien taajuuksien siirtämissä televisiokäyttöön.[4] FCC ei pelkästään kieltäytynyt, vaan antoi FM-käyttöön koko 44–50 MHz taajuuskaistan ja vaati FM-tekniikkaa käytettävän myös television äänensiirrossa.[4] Päätöksen jälkeen RCA tarjosi Armstrongille FM-patenteista miljoona dollaria, muttei osuutta myynnistä.[4] Armstrong kieltäytyi, koska piti sopimusta epäreiluna muiden lisenssinhaltijoiden kanssa tehtyihin sopimuksiin nähden.[4]

Sota-aikana FM oli yleisesti käytössä ja Armstrong antoi Yhdysvaltain armeijan käyttää tekniikka vapaasti.[4] Vuonna 1945 RCA ja muutamat muut radioyhtiöt saivat FCC:n siirtämään FM:lle varatun taajuusalueen silloisesta 44–50 MHz:stä vielä nykyisinkin käytössä olevaan 88–108 MHz:iin.[4] Virallisesti syynä olivat ionosfääriset häiriöt, mutta todellisuudessa haluttiin tehdä kaikki valmistetut FM-lähettimet ja vastaanottimet vanhentuneiksi.[4] Lisäksi FCC alensi FM-lähettimien sallittuja lähetystehoja ja kielsi linkkimastojen käytön ja velvoitti asemat siirtämään materiaalia välillään AT&T:n kaapeleita pitkin suhteettoman suurta korvausta vastaan.[4] Näiden päätösten yhteissummana FM-tekniikan kilpailukyky kärsi ja AM-asemia on säilynyt näihin päiviin asti, sen teknisestä vanhentuneisuudesta huolimatta.[4]

Armstrong sai muutettua FM-tekniikan toimimaan uudella taajuusalueella vuonna 1948.[4] Tässä vaiheessa hänen patenttinsa olivat kuitenkin jo vanhenemassa, ja hän päätti haastaa RCA:n oikeuteen, sillä se oli valmistanut FM-vastaanottimia jo kahdeksan vuoden ajan ilman valmistuslisenssiä.[4] Oikeudessa RCA:n johtohahmoihin kuuluva David Sarnoff todisti RCA:n keksineen FM-radion ilman Armstrongin avustusta.[4] Oikeustaistelu kesti pitkään ja vuonna 1953 Armstrong oli vararikon partaalla.[4] 31. tammikuuta 1954 hän puki päälleen päällystakkinsa, hattunsa, huivinsa ja käsineensä ja astui ulos 13.-kerroksessa olevan asuntonsa ikkunasta.[4] Hänen ruumiinsa löydettiin seuraavana päivänä.[4]

Armstrongin leski Marion jatkoi oikeustaistelua.[4] Hän päätyi RCA:n kanssa yli miljoonan dollarin arvoiseen sopimukseen.[4] Sen jälkeen leski onnistuneesti haastoi patenttirikkomuksista oikeuteen useita muita yrityksiä mukaan lukien CBS:n ja Sylvanian.[4] Viimeinen oikeudenkäynti päättyi vuonna 1967 Motorolan tappioon.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Lessing, Lawrence P.: Edwin H. Armstrong, American inventor Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  2. Edwin H. Armstrongin haastattelu (englanniksi)
  3. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 407–410. "Armstrong". Helsinki: Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag Redford, John: Edwin Howard Armstrong Helmikuu 1996. John Redford. Viitattu 19.10.2008. (englanniksi)
  5. a b c d Edwin H Armstrong. IEEE Virtual Museum. Arkistoitu 12.10.2007. Viitattu 19.10.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Douglas, Alan: Who Invented the Superheterodyne? Antique Radios. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  • Tsividis, Yannis: Edwin Armstrong: Pioneer of the Airwaves. Columbia University – Electrical Engineering. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  • Edwin H. Armstrong. Museum.tv . Arkistoitu 27.1.2008 . Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)