Edvard Leino
Kasimir Edvard Leino, sukunimi aik. Rekola (6. syyskuuta 1873 Ypäjä – 17. helmikuuta 1945 Salo[1]) oli suomalainen tehtailija ja toinen muun muassa maatalouskoneita Salossa valmistaneen E. & J. Leinon konetehtaan perustajista.[2]
Leinon vanhemmat olivat rakennusmestari Juho Vihtori Rekola ja Vilhelmiina Harvia. Hän kävi teollisuuskoulun ja teki opinto- ja liikemetkoja Saksaan, Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle.[2]
Leino perusti vuonna 1898 isänsä ja veljensä J. V. (Juho) Leinon kanssa Kuusjoelle puusepänliikkeen toiminimellä E. ja J. Leino. Yritys muutti 1902 Saloon ja toiminta laajeni niin että se käsitti konepajan, puusepäntehtaan, sahan, valimon, liesi- ja levyteostehtaan, rautakaupan ynnä muuta. Vuonna 1905 Leinon veljekset saivat patentin keksimälleen "Tuulikki"-nimiselle viljanpuhdistuksessa käytetylle viskuukoneelle joka saavutti suuren menekin Suomessa. Yrityksen toimintaan tulivat mukaan myös nuoremmat veljet Rikhard Leino ja Jalo Leino. Vuonna 1913 yrityksen palveluksessa oli 73 työntekijää ja yritykseen kuului myös rautakauppa, saha ja voimalaitos. Ensimmäisen maailmansodan alettua E. & J. Leino sai Venäjän armeijalta suuren 2 000 ambulanssi-, ammus- ja kuormastokärryn tilauksen ja tilauksen ansiosta työntekijämäärä kasvoi vuoteen 1916 mennessä 240:een. Venäjän vallankumouksen jälkeen suuri osa suomalaisista tavaratoimittajista menetti saatavansa mutta E. & J. Leinon edustajana toiminut Jalo Leino onnistui solmimaan sopimuksen jolla yhtiö sai maksun erilaisina tavaroina jotka sitten myytiin eteenpäin. Syksyllä 1917 yhtiölle oli valmistunut myös uusi valimo Salon rautatieasemaa vastapäätä olleelle tontille nykyisen Valimonkadun varrelle ja valimotoiminnasta tuli vähitellen yhtiön pääliiketoiminta-ala. Aluksi valmistettiin maatalouskoneissa tarvittavia valuosia, valurautaisia paistinpannuja ja muuripatoja, 1930-luvulla alkoi myös pumppujen ja puuliesien valuosien valmistus. [2][3]
1930-luvulla valmistusohjelmaan kuuluivat muun muassa viljanpuhdistus- ja lajittelukoneet, kylvökoneet, puimakoneet, tuulimoottorit, pumput, erilaiset valutavarat, lämmitysuunit, liedet, puutarhakeinut ja potkukelkat. Valimoa laajennettiin vuonna 1948 ja se toimi vanhoissa tiloissa vuoteen 1968 saakka. [2][4][5][6][3]
Vuonna 1968 E. & J. Leino Oy:lle valmistui uusi valimo Saloon Leinonkadun varrelle ja vuonna 1976 valimotoiminta erotettiin Leinovalu nimiseksi yritykseksi. Leinovalu toimii vuodesta 2016 alkaen nimellä LeinoCast ja on osa Leino Group-konsernia. [7]
Edvard Leino oli Salon kauppalanvaltuuston ja Salon kauppalan säästöpankin hallituksen jäsenenä. Hän oli naimisissa vuodesta 1901 Naima Lindholmin kanssa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 20.2.1945, s. 2. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
- ↑ a b c d e Aikalaiskirja 1934
- ↑ a b Leinolla on valettu 100 vuotta, Salon Seudun Sanomat, Suomi 100-juhlalehti 6.12.2017, sivu 12
- ↑ Kotimainen maanviljelyskoneteollisuus. E. & J. Leinon Konetehdas Salossa, Kauppalehti 27.04.1910, nro 17, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Ilmoitus, Etelä-Pohjanmaa 26.06.1920, nro 67, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Tehdaslaitoksissamme Salossa valmistamme nykyään seuraavia monipuolisia tuotteita, E. & J. Leino Oy:n esite 1930-luvulta, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ LeinoCast History
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viskuri pyöritti yrityksen vauhtiin, Turun Sanomat 8.10.2005
- Tehdas, joka valmistaa melkeinpä mitä vain, Seura, 14.07.1937, nro 28, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Juhliva teollisuuslaitos. E. & J. Leino Oy:n tehtaat Salossa toimineet 40 vuotta, Helsingin Sanomat, 06.09.1938, nro 239, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot