Edvard Wainio
| Edvard Wainio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. elokuuta 1853 Pieksämäki |
| Kuollut | 14. toukokuuta 1929 (75 vuotta) Turku |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Kasvitiede, jäkälätiede, jäkälä ja Kasvimaantiede |
Edvard August Vainio (vuoteen 1876 Lang, 1876–1919 Wainio; 5. elokuuta 1853 Pieksämäki – 14. toukokuuta 1929 Turku)[1] oli suomalainen kasvitieteilijä ja jäkälätutkija. Hän oli Helsingin yliopiston dosentti 1880–1906 ja Turun yliopiston ylimääräinen opettaja vuodesta 1922.[2]
Wainio julkaisi ensimmäiset suomenkieliset kasvimaantieteelliset teokset Havainnoita Itä-Hämeen kasvistosta (1878) ja Kasviston suhteista Pohjois-Suomen ja Venäjän-Karjalan rajaseuduilla 1878. Myöhemmin hän keskittyi jäkäliin ja keräsi niitä eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Tieteellisten teosten lisäksi hän julkaisi yleistajuisen matkakertomuksen Brasiliasta Matkustus Brasiliassa (1888) ja Siperian tutkimusmatkasta kertovan vihkosen. Myöhemmin hän julkaisi muiden keräämiin kokoelmiin perustuvia teoksia. Turun yliopisto osti hänen 22 000 jäkälänäytettä käsittävän kokoelmansa 1919. Hänen aikanaan kokoelmat Turussa laajenivat 35 000 näytteeseen.[2]
Wainio ei saanut hakemaansa kasvitieteen professuuria Helsingin yliopistosta, joten elättääkseen itsensä hän toimi vuosina 1891–1901 painoasiain ylihallituksen asiamiehenä ja 1901–1917 yliasiamiehenä. Koska hän oli sortokausien aikana siten venäläisen hallinnon pääsensori, hänestä tuli julkisuudessa halveksittu ja myös akateemisessa maailmassa hyljeksitty. Suomen itsenäistyttyä hän menetti virkansa ja joutui taloudellisesti koville. Lopulta Turun yliopisto pelasti Vainion tarjoamalla hänelle opettajanviran ja ostamalla hänen kokoelmansa sekä maksamalla hänelle palkkaa niiden järjestämisestä. Viimeisinä vuosinaan Vainio oli arvostettu opettaja ja toimi kasviretkillä ohjaajana. Turun yliopistolla hänen työhuonettaan kutsuttiin ”Vainion majakaksi”, koska valo paistoi sieltä iltamyöhään hänen työskennellessään. Hänelle myönnettiin valtioneläke vain hetkeä ennen hänen kuolemaansa.[1]
Vainion poika Ilmari Vainio julkaisi ensimmäisen suomenkielisen sarjakuvan.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Heikki Lang, Soili Stenroos ja Reino Alava: Vainio, Edvard August (1853 - 1929) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 palsta 741
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Edvard Wainion e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
| ||||||||||||||||||||||
