Edith Hamilton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Edith Hamilton

Edith Hamilton (12. elokuuta 1867 – 31. toukokuuta 1963) oli yhdysvaltalainen opettaja ja kirjailija, joka teki antiikin klassikoita tunnetuiksi suurelle yleisölle.[1]

Hamilton oli 62-vuotias, kun hänen ensimmäinen kirjansa Tie Kreikkaan julkaistiin vuonna 1930. Se oli heti suuri menestys. Vuonna 1957, kun suuri kirjakerho valitsi Tien Kreikkaan (1930) esittelykirjakseen, se lisäsi amerikkalaisten kiinnostusta Antiikin Kreikkaan, vaikka kirja oli julkaistu 27 vuotta aiemmin. Siihen mennessä Hamilton oli jo julkaissut muita kirjoja, muun muassa Rooman Tie (1932), Mytologia (1942) ja Kaikuja Kreikasta (1957); Mytologia on edelleen lukioissa ja yliopiston johdantokursseilla käytetty oppikirja.

Varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith Hamilton syntyi Dresdenissä, Saksassa, mutta varttui Indianassa, Yhdysvalloissa. Hänellä oli kolme sisarta, Alice, Margaret, ja Norah. Kuvaillessaan lapsuuttaan Hamilton on sanonut, "isäni oli hyvin toimeentuleva, mutta hän ei ollut kiinnostunut tekemään rahaa; hän oli kiinnostunut saamaan ihmiset käyttämään henkistä kapasiteettiaan";. Niinpä hänen isänsä opasti häntä kohti klassikoita, ja, kun hän oli seitsemän vuotta vanha, isä alkoi opettaa tyttärelleen latinaa, sitten ranskaa, saksaa ja kreikkaa.[2]

1880-luvun alussa hän kävi Miss Porterin viimeistelykoulua nuorille naisille Farmingtonissa, Connecticutissa, ja sen jälkeen hän opiskeli Bryn Mawr Collegessa Pennsylvaniassa. Suoritettuaan kandidaatin ja maisterin tutkinnot hän sai apurahan, jonka avulla hän pääsi jatkamaan opintojaan Saksassa.

Opiskelu Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1895 Edith ja hänen sisarensa Alice opiskelivat Münchenin yliopistossa, joka oli tunnustettu keskus klassisen tutkimuksissa. Heidän seikkailuja Saksassa on säilynyt hyvin ja julkaistu Alicen omaelämäkerrassa.

Sisarusten ensimmäinen kohde oli Leipzigin yliopisto. Edith oli saanut apurahan klassisten kielten tutkimukseen, Alice oli suorittanut lääketieteen tutkinnon Michiganin yliopistossa.

Kun he saapuivat Leipzigiin, he huomasivat reilun määrän ulkomaisia naisopiskelijoita. Heille kerrottiin, että he voisivat osallistua luennoille, mutta eivät voisi osallistua keskusteluihin. Alice oli tullut Saksaan jatkamaan opintojaan patologiassa. Edith oli tullut Saksaan opiskelemaan klassikoita, ja osallistui luennoille.

Alicen mukaan Edith oli erittäin pettynyt luentoihin, joille hän osallistui. Luennot olivat perusteellisia, mutta niissä hävisi näkyvistä kirjallisuuden kauneus, kun keskityttiin hämäriin kieliopin yksityiskohtiin. "Sen sijaan että olisi opiskeltu mitä loistoa ja kauneutta Aiskhylos ja Sofokles loivat teoksissaan, näytti siltä, että tärkeintä oli verbimuotojen käyttö niissä", hän sanoi.

Kun sisaret havaitsivat, että naiset eivät vielä saaneet suorittaa tohtorin tutkintoa Leipzigissä, he päättivät kokeilla onneaan Münchenissä. Kävi kuitenkin ilmi, toteaa Sandra Singer, "München oli tuskin paljon parannus Leipzigiin verrattuna Edithille. Aluksi se oli epäselvää, olisiko Edithin mahdollista seurata luentoja ollenkaan;... [mutta] hän sai vihdoin osallistua luennoille, koska siellä oli jännitteitä Klassisten kielten laitoksella Protestanttien ja Katolilaisten välillä." Protestantit tukivat Edithiä ja hän sai osallistua opetukseen, joskin koeajalla. Singerin mukaan, "Hänelle kerrottiin, että luentosaliin rakennettaisiin pieni alkovi, jossa hän voisi istua vihreän verhon takana."

Mutta kuten Alice kirjoitti omaelämäkerrassaan, kun Edith saapui", hänet pakotettiin sen sijaan istumaan tuolilla katederilla lehtorin vieressä, yleisöön päin, niin että kukaan ei olisi saastunut yhteydestä hänen kanssaan." Hän muisti, että Edith sanoi, "Yliopiston rehtorilla oli tapana tuijottaa minua, sitten ravistaa päätään ja sanoa murheellisesti kollegoilleen, "Siinä nyt näette, mitä on tapahtunut? Olemme keskellä naisasiakysymyksiä.'"

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opettaja ja rehtori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edith tarkoituksena on kuitenkin pysyä Münchenissä ja suorittaa tohtorin tutkinto, mutta hänen suunnitelmat muuttuivat. Hänet suostuteltiin palaamaan Yhdysvaltoihin ottamaan vastaan johtajan virka hiljattain avatussa Bryn Mawr Valmistava Koulu Tytöille Baltimoressa. Vaikka hän ei koskaan valmistunut tohtoriksi, hänestä tuli "innostava ja arvostettu johtaja kouluun 26 vuoden ajaksi".

Hamilton oli asiaosaamisellaan tärkeä tekijä Bryn Mawr Koulussa, mutta häntä kunnioitettiin myös johtamistaitojensa takia. Hän toi uuden elämän kouluun ja uusia ideoita, kuten järjestää koulun koripallojoukkueelle otteluita lähikouluja vastaan. Vuonna 1906, Hamiltonin saavutuksia olivat tunnustettu ja hän oli virkanimekkeeltään ensimmäinen rehtori koulun historiassa. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1922 26 palvelusvuoden jälkeen.

Klassisen tutkija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Tutustuin kreikkalaisiin aikaisin", Hamilton kertoi haastattelijalle, kun hän oli 91-vuotias, "ja löysin vastauksia moniin kysymyksiin."

Kun Hamilton jäi eläkkeelle, hän muutti New Yorkiin ja kirjoitti ja julkaisi useita artikkeleita kreikan draamaa. Vaikka hänet oli jo pitkään tunnustettu parhaaksi naispuoliseksi klassisen historian tutkijaksi, hän oli 62-vuotias julkaistessaan ensimmäisen kirjansa, Tie Kreikkaan, vuonna 1930. Kului 50 vuotta niin, että hänen "rakkaussuhteensa Kreikka oli kytenyt ilman kirjallista ulosantia".

Hamiltonin lähestymistapa mytologiaan oli täysin kirjallisuuden klassikoiden kautta, sillä hän ei ollut matkustanut Kreikkaan eikä ollut arkeologi. Tie Kreikkaan vertaili elämää antiikin Kreikassa ja Kreikan nykyistä elämää. Rooman Tie (1932) esitteli vastaavia vertailuja jokapäiväisestä elämästä antiikin Roomassa ja nykyajasta. Muita teoksia julkaistuaan seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana hän lopulta matkusti Kreikkaan vuonna 1957 kun hän täytti yhdeksänkymmentä vuotta. Hänestä tehtiin Ateenan kunniakansalainen.[3]

Vaikka hänen kirjansa olivat menestyksiä, hän "kuitenkin näki, että oli toivotonta saada amerikkalaiset muuttumaan kreikkalaisiksi. Hän myönsi, että elämästä oli tullut liian monimutkaista Perikleen ajan jälkeen, jotta voitaisin jälleen ottaa käyttöön sen ajan yksinkertainen suoruus."

Edith Hamiltonin kirjeenvaihto ja paperit ovat Princetonin yliopistossa. Hänestä on tehty elämäkerta, jonka kirjoitti Doris Fielding Reid: Edith Hamilton: Intiimi muotokuva.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Greek Way (1930)
  • The Roman Way (1932)
  • The Prophets of Israel (1936)
  • Three Greek Plays (1937)
  • Mythology: Timeless Tales of Gods and Heroes (1942)
  • The Great Age of Greek Literature (1943)
  • Spokesmen for God (1949)
  • Witness to the Truth: Christ and His Interpreters (1949)
  • Echo of Greece (1957)
  • The Collected Dialogues of Plato, Including the Letters, toimittaneet Edith Hamilton ja Huntington Cairns

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edith Hamilton Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.4.2017.
  2. New York Times, Obituary, 1 June 1963
  3. Elizabeth Scharffenberger: Edith Hamilton (1867-1963) Representing Our Ancestors. Viitattu 16.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Edith Hamilton