Echo & the Bunnymen
| Echo & the Bunnymen | |
|---|---|
Echo & the Bunnymen Frequenze Disturbate -festivaalilla vuonna 2005. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1978–1993, 1996- |
| Tyylilaji | post-punk, alternative rock |
| Kotipaikka | |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Echo & the Bunnymen on englantilainen post-punk-yhtye, joka perustettiin Liverpoolissa vuonna 1978. Alkuperäinen kokoonpano koostui laulaja Ian McCullochista, kitaristi Will Sergeantista ja basisti Les Pattinsonista, ja aluksi rumpujen roolia hoiti rumpukone. Vuonna 1980 Pete de Freitas liittyi yhtyeeseen rumpaliksi. Yhtyeen kulttimainetta seurasi valtavirran menestys 1980-luvun puolivälissä.
Yhtyeen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Echo & the Bunnymen esiintyi ensimmäistä kertaa Eric’s-klubilla Liverpoolissa vuoden 1978 lopulla. Maaliskuussa 1979 yhtye julkaisi ensimmäisen singlensä ”Pictures on My Wall” / ”Read It in Books” paikallisella Zoo-levymerkillä.[1]
Yhtyeen suosio kasvoi keikoilla, ja yhtye alkoi herättää huomiota myös brittiläisessä mediassa. Huomio johti levytyssopimukseen Korova-yhtiön kanssa. Sopimuksen myötä yhtye hylkäsi rumpukoneen ja otti mukaan rumpali Pete de Freitasin. Kesällä 1980 julkaistu esikoisalbumi Crocodiles nousi Britannian listoilla sijalle 17. Sitä seurasi syksyllä julkaistu EP Shine So Hard, joka pääsi Britannian Top 40 -listalle. [1]
Heaven Up Here (1981) -albumista tuli yhtyeen ensimmäinen top 10 -albumi Britanniassa. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi Porcupine, joka sijoittui Britannian listalla toiseksi, ja siltä löytyi myös Top 10 -single ”The Cutter”.[1]
”The Killing Moon” -kappale nousi yhtyeen toiseksi Top 10 -hitiksi vuoden 1984 alussa, ja sitä seurannut albumi Ocean Rain nousi Britannian listalla neljänneksi. Se oli Bunnymenin ensimmäinen albumi, joka nousi myös Yhdysvaltojen Top 100 -listalle.[1]
Vaikeat vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Echo & the Bunnymenin kasvavasta suosiosta huolimatta yhtyeen sisällä oli paljon riitoja ja erimielisyyksiä. Pete De Freitas jätti yhtyeen vuoden 1986 alussa, ja hänen tilalleen tuli väliaikaisesti entinen Haircut 100 -yhtyeen rumpali Mark Fox. Syyskuuhun mennessä De Freitas oli kuitenkin palannut takaisin kokoonpanoon.[1]
Echo & the Bunnymen julkaisi kesällä 1987 singlen ”The Game” sekä yhtyeen nimeä kantaneen albumin Echo & the Bunnymen. Albumista tuli yhtyeen menestynein Yhdyvalloissa (sija 51), ja sitä myytiin hyvin myös Euroopassa. Englannissa albumi nousi jopa sijalle neljä. Suosiosta huolimatta yhtyeen sisäiset riidat pahenivat ja seurauksena McCulloch lähti yhtyeestä vuoden 1988 lopulla. Muut yhtyeen jäsenet päättivät jatkaa ilman häntä.[1]
Kesällä 1989 De Freitas kuoli auto-onnettomuudessa.[1]
McCulloch julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Candleland syksyllä 1989; se nousi Britannian listalla sijalle 18 ja Yhdysvalloissa sijalle 159. Echo & the Bunnymen julkaisi ilman McCullochia äänitetyn albumin Reverberation vuonna 1990, mutta se ei päässyt listoille. McCulloch ja Sergeant päättivät perustaa yhtyeen Electrafixion, jonka ensimmäinen albumi ilmestyi 1995. Vuonna 1997 kaksikko päätti herättää Echo & the Bunnymenin uudelleen henkiin julkaisemalla albumin Evergreen. Sitä seurasi albumi What Are You Going to Do with Your Life? (1999).[1]
Myöhemmät vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 2001 yhtye julkaisi Flowers-albumin, jota seurasi Liverpool Institute for Performing Arts -oppilaitoksessa äänitetty konserttialbumi Live in Liverpool. Vuoden 2005 julkaistulla Siberia -albumilla yhtye teki yhteistyötä tuottaja Hugh Jonesin kanssa. Vuoden 2008 alussa yhtye ilmoitti julkaisevansa seuraavan albuminsa The Fountain sekä esiintyvänsä Radio City Music Hallissa juhlistaakseen 30-vuotista taivaltaan. Vuoden 2010 lopulla yhtye teki sarjan Britannian konsertteja, joilla se esitti kokonaisuudessaan albumit Crocodiles ja Heaven Up Here.[1]
Seuraavina vuosina yhtye pysyi aktiivisena keikkarintamalla ja teki tuottaja Youthin kanssa 12. albuminsa Meteorites. (2014). Se pääsi Britannian Top 40 -albumilistalle sijoittuen sijalle 37. Yhtye jatkoi kiertämistä, ja sen kasvava menestys herätti levy-yhtiö BMG:n huomion, joka tarjosi heille uutta sopimusta. Vuonna 2018 ilmestyi albumi The Stars, the Oceans & the Moon — kokoelma vanhoja klassikoita uusina versioina.[1]
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiertuejäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Peter Wilkinson – basso (2003–2005)
- Paul Fleming – koskettimet (2003–2005)
- Simon Finley – rummut (2003–2005)
- Ged Malley – kitara (2003)
- Gordy Goudie – kitara
- Stephen Brannan – basso (2005–)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Crocodiles (1980)
- Heaven Up Here (1981)
- Porcupine (1983)
- Ocean Rain (1984)
- Echo & the Bunnymen (1987)
- Reverberation (1990)
- Evergreen (1997)
- What Are You Going to Do with Your Life? (1999)
- Flowers (2001)
- Siberia (2005)
- The Fountain (2009)
- Meteorites (2014)
- The Stars, The Oceans & The Moon (2018)
Livealbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- BBC Radio 1 Live in Concert (1992)
- Live in Liverpool (2002)
- Instant Live: Fillmore – San Francisco, CA, 12/5/05 (2006)
- Instant Live: House of Blues – West Hollywood, CA, 12/6/05 (2006)
- Instant Live: House of Blues – Anaheim, CA, 12/7/05 (2006)
- Instant Live: House of Blues – San Diego, CA, 12/9/05 (2006)
- Me I'm All Smiles (2006)
- Breaking the Back of Love (2008)
- Ocean Rain Live 2008 (2009)
- Do it Clean (2011)
- Its All Live Now (2017)
Kokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Songs to Learn & Sing (1985)
- The Cutter (1993)
- Ballyhoo (1997)
- Crystal Days: 1979-1999 (2001)
- Seven Seas (2005)
- More Songs to Learn and Sing (2006)
- Killing Moon: The Best of Echo & the Bunnymen (2007)
- B-sides & Live (2007)
- The Works (2008)
- The Stars, The Ocean & The Moon (2018)
- The John Peel Sessions 1979-1983 (2019)
EP:t
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Shine So Hard (1981)
- The Sound of Echo (1984)
- Life at Brian's – Lean and Hungry (1984)
- The Peel Sessions (1988)
- New Live and Rare (1988)
- World Tour E.P. (1997)
- Avalanche (2000)
- Live from Glasgow (2009)