Eero A. Berg

Eljas Erkko, Eero A. Berg ja Visa Kivi vuonna 1957.

Erik (Eero) Anders Berg (29. syyskuuta 1892 Sortavala – 9. maaliskuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Suomen Tietotoimiston (STT) pitkäaikainen toimitusjohtaja.

Bergin vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Karl Gustaf Berg ja Maria Natalia Crohns. Hän pääsi ylioppilaaksi 1911 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1917, maisteriksi 1919 sekä väitteli tohtoriksi 1934.

Berg tuli vuonna 1915 perustetun Suomen Tietotoimiston johtoon 1927 Lennätinhallituksen ulkomaantoimiston johdosta. Berg johti STT:tä aina vuoteen 1960 saakka jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Berg oli ennen kaikkea talous- ja hallintomies eikä hänellä ollut paljoa kiinnostusta toimituksellisiin asioihin. Berg pyrki kaiken aikaa pitämään hyvät suhteet valtiojohtoon ja STT:n johtokunnan puheenjohtajaan Eljas Erkkoon.

Berg tuomittiin keväällä 1940 kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen maanpetoksesta. STT oli välittänyt maaliskuussa 1940 talvisodan loppupäivinä ennenaikaisen uutisen jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta olisi hyväksynyt Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot. Tämän uutisen julkaisun väitettiin aiheuttaneen sen että Suomen Moskovassa olleiden rauhanneuvottelijoiden viime hetkillä tekemät muutosesitykset rauhanehtoihin hylättiin neuvostoliittolaisten puolelta oikopäätä koska he tiesivät STT:n uutisen perusteella jo Suomen tulevan joka tapauksessa rauhanehdot hyväksymään. Berg sai pitää paikkansa tuomiosta huolimatta mutta hän katkeroitui tuomion vuoksi erityisesti Väinö Tannerille ja Risto Rytille joiden hän katsoi vaikuttaneen tuomion langettamiseen.

Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä talvisodan aikana toiminut Aaro Pakaslahti on kertonut muistelmissaan, että Berg anoi armahdusta presidentti Kyösti Kalliolta, joka olisi ollut valmis hyväksymään anomuksen. Bergin asian ollessa esillä presidentin esittelyssä valtioneuvostossa ulkoministeri Väinö Tanner, joka oli alun perin vaatinut Bergin saattamista rangaistukseen, vastusti kuitenkin jyrkästi anomukseen suostumista.

Berg oli koulutukseltaan kansantaloustieteilijä ja hän julkaisi myös tähän aihepiiriin liittyviä teoksia. Hän toimi vt. kansantalouden opettajana Kauppakorkeakoulussa 1949 ja sanomalehtiopin vt. professorina yhteiskunnallisessa korkeakoulussa 1951–1952.

Berg oli naimisissa vuodesta 1919 Elinor Margareta Dordettin kanssa.

Teoksia

• Puhelintoimen yritysmuotokysymys. Suomen puhelinlaitosten liitto, Helsinki 1931.
• Puhelintariffi yksityisessä ja julkisessa yrityksessä. Kansantaloudellinen yhdistys, Helsinki 1934.
• Etelä-Suomen kaukopuhelin osakeyhtiö 1894–1934. Etelä-Suomen Kaukopuhelin oy:n hallitus, Helsinki 1935.
• Rahan tehtäviin sisältyvä ristiriita. Helsinki 1940.
• Rakennemuutos rahan sosiaalisessa tehtävässä. Helsinki 1941.
• Muuan väittely julkistaloudellisesta sijoitustoiminnasta finanssipolitiikan välineenä. Helsinki 1942.
• Valtion osakesijoitukset finanssipolitiikan välineenä. Helsinki 1942.
• Mitä veronmaksajan tulee muistaa, Veronmaksajain keskusliiton julkaisuja 2, tekijät E. A. Berg ja Heikki Valvanne. Veronmaksajain keskusliitto, Helsinki 1947.
• Yhteiskuntatalouden opas. WSOY 1949.
• Sanomalehtitoimen tuotannontekijäin riippuvuussuhteista. Sanomalehtien liitto, Helsinki 1952.
• Uutistoimistojen synty ja kehitys. Helsinki 1952.
• Eduard Polón aikansa valinkauhassa. Suomen kumitehdas Oy, Helsinki 1966.

Lähteet

• Kuka kukin on 1954, s. 63. Projekt Runeberg.
• Tuomioja, Erkki: Arvostelu Risto Jussilan kirjasta Puolivirallisia uutisia: Suomen Tietotoimisto ja valtiovalta 1917–1960.
• Vesikansa, Jyrki: ”Berg, Eero (1892–1968)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 539–540. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.