Dual-Ghia
| Dual-Ghia | |
|---|---|
| Perustettu | 1956 |
| Lakkautettu | 1958 |
| Kotipaikka | Detroit, Michigan, Yhdysvallat |
| Toimiala | autoteollisuus |
| Dual-Ghia | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Italia |
| Valmistaja | Dual-Ghia |
| Valmistusvuodet | 1956 – 1958 |
| Tuotantomäärä | 117 |
Dual-Ghia on yhdysvaltalais-italialainen, vuosien 1956 – 1958 välillä valmistettu automerkki.
Urheilullisen rajoitetun valmistusmäärän automallin idea tuli Eugene Casarollilta, joka omisti Detroitissa, Michiganissa sijainneet autoteollisuuden kuljetuksia hoitaneen Auto Shippers Inc-yhtiön ja erikoisajoneuvoja valmistavan Dual-Motors Corporationin. Nimi Dual-Ghia on yhdistelmä jälkimmäisen, ja italialaisen Carrozzeria Ghian nimistä.[1]
Suunnittelu ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiottu ylellinen urheiluauto pohjautui muunnettuun versioon Virgil Exnerin ja Ghian vuosien 1954 ja 1955 Dodge-pohjaisista konseptiautoista, jotka tunnetaan nimillä FireArrow I, II, III, IV, viimeiseen, lähes tuotantovalmiiseen FireArrow IV-malliin. Ostettuaan FireArrow IV-prototyypin Chryslerilta, Casaroll pyysi Ghian Yhdysvaltain edustajaa, ja tulevaa Dual-Motorsin varapuheenjohtajaa, Paul Faragoa kehittämään sen tuotantokelpoiseksi ajoneuvoksi.[1]
Sarjatuotantosuunnittelussa käytettiin vielä aiempaakin suurempaa määrää standardituotantoon tarkoitettuja MoPar-osia. Koska FireArrow-nimi ei sisältynyt kauppaan, auto sai ensin vuoden 1955 Geneven autonäyttelyä varten uuden Firebomb-nimen, jonka sittemmin korvasi Dual-Ghia. Sillä oli Casarollin vaatimuksesta pienet pyrstöevät, ja se oli hieman suorakylkisempi ja kulmikkaampi kuin FireArrow-sarjan prototyyppi. Vaikka nelipaikkainen avoauto oli ainoa virallinen korimalli, rakennettiin myös yksi coupé-prototyyppi.[1]
"Maailman pisimmäksi kokoonpanolinjaksi" nimetty tuotanto[2] sisälsi Dodge-rungon ja voimansiirron kuljettamisen Italiaan, missä Ghian korimestarit valmistivat korin ja sisustuksen. Kun osittain valmiit autot palasivat takaisin Yhdysvaltoihin, Dual-Motors hoiti loppuvalmistuksen.[1]
Autojen suorituskyky oli erinomainen, koska useimmat autoista oli varustettu 315 kuutiotuumaisella (5,2 litraa) Dodge-hemisfäärisellä V8-moottorilla. Joissakin vuoden 1957 malleissa oli Dodge D-500-mallin 361 kuutiotuumainen (5,9 litraa) kaksoiskaasutinmoottori.
Dual-Ghia D-500:n vähittäismyyntihinta oli lähes 7 500 (vuoden 2023 dollareissa 84 051) dollaria, mikä teki siitä noin 200 dollaria kalliimman kuin useimmat amerikkalaiset tuotantomalliset luksus-autot. Se maksoi esimerkiksi noin 200 dollaria enemmän kuin Cadillacin Eldorado Biarritz -avomalli. Sen hinta oli kuitenkin huomattavasti halvempi kuin esimerkiksi vuoden 1956 Lincoln Continental Mark II, joka maksoi 10 400 dollaria, tai vuoden 1957 Cadillac Eldorado Broughamia, joka maksoi 13 074 dollaria (vuoden 2023 dollareissa 146 518 dollaria).[1]
Autoa ostivat pääasiassa amerikkalaiset julkisuden henkilöt, kuten Frank Sinatra, Sterling Hayden ja Richard Nixon. Desi Arnaz omisti yhden, mutta ajoi sen romuksi. Dean Martinilla oli myös yksi, jolla hänen voi nähdä ajamassa vuoden 1964 elokuvassa Suutele minua, tyhmyri.[1] Muusikko Rick Dankon omistama vuoden 1958 Dual-Ghia huutokaupattiin Sothebyn toimesta vuonna 2015 lähes 350 000 dollarilla.
Valmistetuista 117 autosta on tiettävästi olemassa vielä 32 kappaletta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Book of the Dead – Dual-Ghia Driven To Write. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b Jollakulla onnellisella on nyt mahdollisuus hankkia julkimoiden ja presidenttien suosiossa ollut Dual-Ghia-avoauto, joita tehtiin aikanaan vain 117 kappaletta Tekniikan Maailma. Viitattu 15.5.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1954 Dodge Firearrow IV Concept
- Jollakulla onnellisella on nyt mahdollisuus hankkia julkimoiden ja presidenttien suosiossa ollut Dual-Ghia-avoauto, joita tehtiin aikanaan vain 117 kappaletta
- Dual Ghia
- 1957 Dual-Ghia Convertible
- 1956 Dual-Ghia Convertible
- 1957 Dual-Ghia Convertible Chassis no. 128 Engine no. 7715