Donets–Donbass-kanava
kanavan alku
Loppupiste:
Ylä-Kalmiuksen
tekojärvi
Donets–Donbass-kanava (ukr. Канал Сіверський Донець – Донбас, Kanal Siverskyi Donets – Donbas; ven. Канал Северский Донец – Донбасс, Kanal Severski Donets – Donbass), lyhennys: Kanal SDD (ukr. Канал СДД) on vuosina 1954–1958 rakennettu keinotekoinen kanava Ukrainan itäosassa.[1][2][3][4] Donin sivuhaarasta Donetsista alkunsa saava, 131,6 kilometriä pitkä, osin avokanavana ja osin putkistojen välityksellä toteutettu veden siirtoreitti on rakennettu palvelemaan erityisesti Donetskin alueen teollisuuden ja taajamien veden tarpeita.[1]
Kanava otettiin käyttöön vuonna 1958. Kanavaa uusittiin ja laajennettiin vuonna 1979. Vedenpinnan kausivaihteluja tasoitetaan kanavan varrelle rakennetuilla tekojärvillä. Kanavan varrella on maaston korkeuserojen vuoksi ja virtauksen edistämiseksi pumppausasemia.[1] Kanavan ylläpitämisestä on vastannut vesiyhtiö Voda Donbasu (ukr. КП Компанія «Вода Донбасу», KP Kompanija "Voda Donbasu")[5].
Kanavan syvyys on 3,5–4,8 metriä ja pohjaosan leveys 1,5–3,0 m, virtauskapasiteetti on 25 m3/s. Matkallaan Donetsista Donetskiin kanavan pintataso nousee 248 metriä korkeammalle.[1]
Oheisessa kartassa on kuvattu kanal SDD:n reittiä. Kanava saa alkunsa Donetsiin rakennetun voimalapadon vierestä (valokuva; alkupiste ) Rajhorodokin kaupunkityyppisen taajaman koillispuolelta.[1][2][3] Kanava jatkaa kohti Tšasiv Jaria[6] ja sieltä Horlivkaan, jossa se kulkee pitkähkön matkan maahan kaivettuna putkiosuutena. Sieltä se jatkaa Makijivkan pohjoispuolitse ja Jasynuvatan itäpuolitse Ylä-Kalmiuksen tekojärvelle. Tekojärvi toimii eräänä Donetskin suurkaupunkialueen raakavesilähteenä. Sieltä on yhteys Asovanmereen laskevaan Kalmiusjokeen.[3][4]
-
Voimalapato Donetsjoessa (taustalla), etualalla Donets–Donbass-kanavan alkupiste.
-
Donets–Donbass-kanavaa Tšasiv Jarin pohjoispuolella.
-
Kanavaa (2015), kun vedenpinta on matalalla.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Donets-Donbas Canal Internet Encylopedia of Ukraina, encyclopediaofukraine.com. 1984 (alkuperäinen julkaisuvuosi). Viitattu 19.7.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Северский Донец (Северский Донец) Bolšaja sovetskaja entsiklopedija. 1969-1978. Moskova: Sovetskaja Entsiklopedija. Viitattu 19.7.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c Je. L. Makarevitš (toimittaja): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 160. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ a b Kalmius (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006 ja 2. teos 2001) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 19.7.2022. (venäjäksi)
- ↑ КП «Компанія «Вода Донбасу» контролює якість питної води dn.gov.ua. 15.1.2021. Viitattu 19.7.2022. (ukrainaksi)
- ↑ У каналі Сіверський Донець-Донбас виявлено тіло потонулої жінки (Hukkuneen naisen ruumis löytyi Donets-Donbass-kanavasta) Slanjanskije vedomosti, slavinfo.dn.ua. 10.6.2021. Viitattu 19.7.2022. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aleksei Fedko (16.4.2009): Kanal Severski Donets–Donbass. Iz fotoalboma "Donbass 1917–1957" (venäjäksi) (infodon.org.ua)