Donald Woods
| Donald Woods | |
|---|---|
 Donald Woods esittelemässä kirjaansa Steven Bikosta Alankomaissa vuonna 1978. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. joulukuuta 1933 East London, Etelä-Afrikan unioni |
| Kuollut | 19. elokuuta 2001 (67 vuotta) Lontoo, Britannia |
| Kansalaisuus | Etelä-Afrikka |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija |
| Puoliso | Wendy Woods |
| Lapset | Jane, Dillon, Duncan, Gavin, Lindsay ja Mary |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Esikoisteos | Biko (1978) |
| Palkinnot | |
|
Vapauden kultainen kynä (1978) |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Donald James Woods (15. joulukuuta 1933 – 19. elokuuta 2001) oli eteläafrikkalainen toimittaja ja apartheidin vastainen aktivisti. Hän oli sanomalehti Daily Dispatchin päätoimittaja vuosina 1965–1977. Hän menetti virkansa tutkittuaan Musta tietoisuus -liikkeen johtajan Steve Bikon kuolemaa. Woods oli maailman ensimmäinen yksityishenkilönä Yhdystyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa puhunut[1].
Woodsille myönnettiin vuonna 1978 Vapauden kultainen kynä.
Varhaiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Woods syntyi East Londonissa Etelä-Afrikassa, jossa Woodsin suku oli asunut jo monen sukupolven ajan. Woodsin esivanhemmat saapuivat Etelä-Afrikkaan vuonna 1820.
Woods sai tyypillisen länsimaalaisen kasvatuksen ja opiskeli lakia Kapkaupungin yliopistossa. Hän uskoi, että vastikään valittu Kansallispuolueen muodostama hallitus loisi paremman Etelä-Afrikan sekä uuden apartheidjärjestelmän, joka hyödyttäisi kaikkia kansalaisia. Woods ryhtyi toimittajaksi ja pestautui lopulta Daily Dispatch -sanomalehden toimituksen. Hän avioitui Wendyn kanssa tänä aikana ja piakkoin heillä oli suuri perhe, johon kuului viisi lasta ja koira. Myöhemmin Woodsista tuli Daily Dispatchin päätoimittaja. Woods puhui äidinkielenään englantia, mutta osasi myös afrikaansia ja xhosan kieltä.
Steve Bikon tapaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Woodsin ollessa Daily Dispatchin päätoimittaja lehti oli kriittinen sekä Etelä-Afrikan hallitusta että Musta tietoisuus -liikettä kohtaan. Nuori lääkäri Mamphela Ramphele arvosteli Woodsia harhaanjohtavista liikettä koskevista kirjoituksista ja haastoi hänet tapaamaan liikkeen johtajaa Steve Bikoa. Kaksikko ystävystyi ja Woods tuki liikettä lehtensä pääkirjoituksissa sekä palkkaamalla lehteen mustia toimittajia.
16. kesäkuuta 1976 Sowetossa puhkesi opiskelijakapina, joka ajoi bantun kielen tasa-arvoisuutta ja vaati afrikaansin kielen pakollisen opiskelun poistamista. Opiskelijat marssivat Morris Isaacsonin koulusta opetusministeriön virastoon Johannesburgiin. Viraston edessä poliisi käski koululaisia hajaantumaan. Koululaiset eivät suostuneet, jolloin poliisi avasi tulen. Tämä sytytti mellakan mustien ja poliisien välillä. Hallitus syytti Musta tietoisuus -liikettä sekä muita poliittisia organisaatioita, jotka se kielsi sekä asetti useita ihmisiä kotiarestiin.
Steve Biko oli palaamassa Kapkaupungista, jossa hän oli osallistunut maanalaiseen kokoukseen, kotiinsa, kun poliisi pidätti hänet. Hänet vangittiin, hakattiin puolikuoliaaksi ja siirrettiin käsiraudoissa alasti poliisin pakettiautossa Pretoriaan. Biko kuoli matkalla. Oikeusministeri James Kruger väitti Bikon kuolleen tämän ryhdyttyä nälkälakkoon ja totesi afrikaansiksi: ”Dit laat my koud” (”Hänen kuolemansa jättää minut kylmäksi”).
Woods ja Bikon vaimo Ntski menivät ruumishuoneelle, jossa Daily Dispatchin valokuvaaja kuvasi Bikon hakatun ruumiin.
Maanpakolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elämä Etelä-Afrikassa kävi Woodsin perheelle hankalaksi hallituksen uhkailujen takia. Donald päätti paeta maasta. Hänet salakuljetettiin pois talostaan ja hän naamioitui anglikaanipapiksi jonka väärennetyssä passissa luki että hän olisi David C. Curren. Woods lähti uudenvuodenaattona 1977 kohti Lesothon rajaa.
Woods yritti ylittää rajajoen, mutta edellisen viikon tulvat haittasivat ylitystä, joten hän joutui yrittämään raja-aseman kautta väärennetyllä passilla. Hänen onnistui ylittää rajan turvallisesti. Lesothosta australialainen diplomaatti Bruce Haigh, joka oli aiemmin auttanut ihmisiä pakenemaan maasta, ajoi Woodsin pääkaupunkiin Maseruun, missä hän meni Britannian suurkomissioon ja soitti vaimolleen, jotta tämä tulisi perheineen hänen luokseen. Lesothon hallitus auttoi Woodsia saamaan YK:n passit, jotta he voisivat lentää Etelä-Afrikan yli Botswanaan ilman, että Etelä-Afrikan hallitus puuttuisi asiaan. Woods lensi Botswanasta Lontooseen, jonne hän saapui 1. tammikuuta 1978 ja sai poliittisen turvapaikan.
Elokuvaohjaaja Richard Attenborough ohjasi Woodsin kirjojen pohjalta Steve Bikosta kertovan elokuvan Huuto vapaudelle. Elokuvassa Woodsia näyttelee amerikkalainen näyttelijä Kevin Kline, joka ystävystyi Woodsin perheen kanssa elokuvan teon aikana.
11. helmikuuta 1990 Nelson Mandela vapautui vankilasta. Pääsiäisenä Mandela saapui Lontooseen suureen apartheidin vastaiseen konserttiin kiittämään brittejä vuosikausia jatkuneesta apartheidin-vastaisesta työstä. Woods antoi Mandelalle Afrikan kansalliskongressin väreissä olevan solmion.
Paluu Etelä-Afrikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Bikon kuolemasta oli kulunut 20 vuotta, Woods vieraili 9. syyskuuta 1997 Mandelan kutsusta East Londonissa paljastamassa Bikon patsaan. Samalla Woods sai takaisin kansalaisuutensa ja hän äänesti ensimmäisissä vapaissa vaaleissa Etelä-Afrikassa, Johannesburgin kaupungintalolla. Woods kuoli vuonna 2001 syöpään Lontoossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Blandy, Fran: SA editor's escape from apartheid, 30 years on Mail & Guardian. 31.12.2007. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
