Dodo Rancken
Dodo Artur Emil Rancken (20. syyskuuta 1872 Ikaalinen – 28. huhtikuuta 1935 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, joka toimi Helsingin yliopiston fysiologian professorina vuosina 1932–1935.[1] Hän oli yksi fysioterapian pohjoismaisista uranuurtajista.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranckenin vanhemmat olivat ylimetsänhoitaja Carl Emil Rancken (1828–1892) ja Ida Rosa Katharina Wallenius (1846–1924). Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Turun Svenska klassiska lyceumista vuonna 1892 hän suoritti Helsingin yliopistossa lääketieteen kandidaatin tutkinnon 1899, lisensiaatin tutkinnon 1904 ja väitteli tohtoriksi 1909.[1]
Rancken toimi Helsingin yliopiston mekanoterapian dosenttina 1915–1922, fysiologian laitoksen apulaisena 1922–1932 ja professorina 1932–1935. Vuodet 1908–1922 hän oli myös Helsingin yleisen sairaalan mekanoterapeuttina sekä 1910–1922 Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen fysiologian ja lääkintävoimistelun opettajana.[2]
Ranckenin puoliso oli professori Saima Tawast, jonka kanssa hän avioitui 1930.[3] Rancken kuoli kotonaan Helsingissä 62-vuotiaana huhtikuussa 1935.[2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Beiträge zur Kenntnis der Körpertemperatur des Menschen. Väitöskirja. Leipzig: Veit & Comp, 1908.
- Wide, Gustaf Anders ; Rancken, Dodo: Handbok i medicinsk och ortopedisk gymnastik samt massage. Stockholm: P. A. Norstedt & söners, 1912.
- Lassila, Väinö ; Rancken, Dodo: Ihmisen anatomia ja fysiologia. Sairaanhoitajattarien oppikirja 1. Porvoo: WSOY, 1934.
- Lassila, Väinö ; Rancken, Dodo: Människans anatomi och fysiologi. Lärobok för sjuksköterskor 1. Översättning från finskan av Carl Rosenius. Tammerfors: Söderström, 1940.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Rancken, Dodo Artur Emil. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 1.10.2020.
- ↑ a b c Prof. Dodo Rancken kuollut. Helsingin Sanomat, 1.5.1935, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.10.2020.
- ↑ Aikalaiskirja : henkilkötietoja nykypolven suomalaisista, s. 539. Helsinki: Otava, 1934. Projekt Runeberg.