Djakovon kulttuuri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Djakovon kulttuuri on Volgan ja Okajoen välisellä alueella 700–600-luvulta eaa. aina 600-luvulle saakka kukoistanut arkeologinen kulttuuri, joka on saanut nimensä Moskovan kaupungin alueella sijainneen Djakovon kylän lähellä tehdyistä löydöistä.

Djakovon kulttuurin ensimmäinen vaihe ajoittuu 600–200-luvulta eaa. ajanlaskun alkuun. Aluksi asutuksilla ei puuaitoja lukuun ottamatta ollut keinotekoisia puolustusvarustuksia. Vasta 400–300-luvulla eaa. ne suojattiin vallituksin ja puuseinin. Asuinrakennukset oli yleensä rakennettu maan päälle. Kaivauksissa on löydetty eri osiin jaettujen pitkien talojen jäänteitä. Keramiikka on pääosin tekstiilikeramiikkaa. Ensimmäisen vaiheen lopussa ilmestyy pronssi- ja rautaesineitä. Tyypillisiä ovat runsaat luuesinelöydöt. Väestön pääelinkeinoja olivat karjanhoito ja metsästys. Maanviljely oli vasta alkanut kehittyä. Löytöjen perusteella väestöllä oli yhteyksiä etelään (lasihelmet, skyyttiläistyyliset eläinaiheiset luuleikkaukset).

Toisen vaiheen (100-luku eaa. – 600-luku) aikana asuinpaikat järjesteltiin uudelleen. Tärkeimmäksi elinkeinoksi muodostui maanviljely. Lukuisat rautaesineet todistavat metallinkäsittelyn ja maanviljelytyökalujen kehityksestä. Asuinpaikoilta on löydetty seppien työvälineitä ja rauta-aseita. Luuesineiden määrä väheni. Tärkeä merkitys oli myös värimetallien käsittelyllä, josta todistavat valumuotit ja lukuisat koriste-esineet. Keramiikka muuttui sileäpintaiseksi, löydöissä esiintyy runsaasti keraamisia painoja sekä ihmishahmoisia esineitä. Metsästys sai aikakauden loppuun mennessä kaupallista merkitystä.

Djakovon kulttuurin edustajia on yleisesti pidetty suomalaisugrilaisten merjalaisten, muromalaisten ja vepsäläisten esi-isinä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brei, U. & Tramp, D.: Arheologitšeski slovar, s. 79–80. Moskva: Progress, 1990.