Kromaatti
Kromaatti-ioni (CrO42-) on anioni, joka syntyy kromihapon protolysoituessa dikromaatti-ionien lisäksi. Kromaatti-ioneita sisältäviä ioniyhdisteitä kutsutaan kromaateiksi. Useiden kromaattien väri on keltainen. Usein käytettyjä kromaattiyhdisteitä ovat muun muassa kaliumkromaatti (K2CrO4) ja keltaisena väriaineena käytetty lyijykromaatti (PbCrO4). Dikromaateissa on Cr2O72−-ioni, ja ne ovat väriltään voimakkaan oransseja.
Kemialliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kromaatti-ionissa kromilla on sen korkein mahdollinen hapetusluku +VI, minkä takia kromaatit ovat voimakkaita hapettimia. Kromaatit korrosoivatkin voimakkaasti metalleja. Niitä voidaan kuitenkin käyttää myös korroosion estämiseen. Anodisina inhibiittoreina ne vaikuttavat anodilla tapahtuvaan sähkökemialliseen reaktioon sen nopeutta pienentävästi[1].
Vesiliuoksessa kromaatti-ionit sekä dikromaatti-ionit ovat tasapainossa.
- 2 CrO42− + 2 H3O+ ⇌ Cr2O72− + 3 H2O
Tasapainoa voidaan siirtää Le Châtelier’n periaatteen mukaisesti kromaatti-ionin puolelle nostamalla liuoksen pH:ta eli tekemällä liuoksesta emäksisempi. Vastaavasti tasapaino siirtyy dikromaatti-ionin puolelle pH:ta laskemalla eli tekemällä liuos happamaksi. Tasapaino riippuu myös liuosten konsentraatiosta.
Natriumkromaatti, kaliumkromaatti ja ammoniumkromaatti liukenevat veteen hyvin. Sen sijaan kromaattiyhdisteet, joissa on kationina raskasmetalli, lantanoidi tai maa-alkalimetalli ovat veteen vain hieman liukoisia.
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kromaatit ovat karsinogeenisia. Kromaatit ovat yksi yleisimmistä syöpäriskiä aiheuttavista aineista työpaikoilla [2]. Kromaatit onkin Suomessa luokiteltu erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttaviksi tekijöiksi[3]. Kromaatit aiheuttavat myös helposti allergisia iho-oireita[4].
Kromaatteja ja dikromaatteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ammoniumdikromaatti (NH4)2Cr2O7, CAS-numero 7789-09-5
- Bariumkromaatti BaCrO4, CAS-numero 10294-40-3
- Cesiumkromaatti Cs2CrO4, CAS-numero 13454-78-9
- Cesiumdikromaatti Cs2Cr2O7, CAS-numero 13530-67-1
- Hopeakromaatti Ag2CrO4, CAS-numero 7784-01-2
- Hopeadikromaatti Ag2Cr2O7, CAS-numero 7784-02-3
- Kadmiumkromaatti CdCrO4, CAS-numero 14312-00-6
- Kaliumkromaatti K2CrO4, CAS-numero 7789-00-6
- Kaliumdikromaatti K2Cr2O7, CAS-numero 7778-50-9
- Kalsiumkromaatti CaCrO4, CAS-numero 13765-19-0
- Litiumkromaatti Li2CrO4, CAS-numero 14307-35-8
- Lyijykromaatti PbCrO4, CAS-numero 7758-97-6
- Natriumkromaatti Na2CrO4, CAS-numero 7775-11-3
- Natriumdikromaatti Na2Cr2O7, CAS-numero 10588-01-9
- Nikkelikromaatti NiCrO4, CAS-numero 12018-18-7
- Rauta(III)kromaatti Fe2(CrO4)3, CAS-numero 10294-52-7
- Rubidiumkromaatti Rb2CrO4, CAS-numero 13446-72-5
- Rubidiumdikromaatti Rb2Cr2O7, CAS-numero 13446-73-6
- Sinkkikromaatti ZnCrO4, CAS-numero 13530-65-9
- Strontiumkromaatti SrCrO4, CAS-numero 7789-06-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sähkökemiallinen korroosio (pdf) ylivieska.cop.fi. Arkistoitu 27.1.2007. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ ASA-rekisteri työsuojelun ja tutkimuksen apuna Työterveyslaitos. Arkistoitu 9.2.2005. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ Valtioneuvoston päätös terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä Finlex. Viitattu 25.4.2008.
- ↑ Käsi-ihottuma – ongelma työssä ja vapaa-aikana (pdf) Psoriasisliitto. Arkistoitu 8.11.2007. Viitattu 25.4.2008.