Lyijykromaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lyijykromaatti

Lead chromate.JPG

Tunnisteet
CAS-numero 7758-97-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava PbCrO4
Moolimassa 323,2 g/mol
Ulkomuoto keltainen kiteinen jauhe
Sulamispiste 844°C [1]
Tiheys 6,3 g/cm3
Liukoisuus veteen 5,8 μg/100 ml (25°C) [1]

Lyijykromaatti (PbCrO4) on lyijykationin ja kromaattianionin muodostama ioniyhdiste. Luonnossa sitä tavataan punaoransseja kiteitä muodostavana mineraalina krokoiittina [2][1]

Käyttö ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijykromaattia on käytetty kromikeltaisen nimellä väriaineena muun muassa maalaustaiteessa sitä käytti Vincent van Gogh. Ainetta käytettiin myös antamaan väriä kankaille ja muoveille ja musteelle.[3][4] Yksi syy lyijykromaatin käyttöön oli sen peittävyys.[3]. Ainetta käytetään myös pyroteknisissä esityksissä ja orgaanisten aineiden tunnistamisessa [5]

Lyijykromaattia voidaan valmistaa lyijysuolasta kuten lyijyasetaatista tai lyijynitraatista ja kromaatti- tai dikromaattisuoloista kuten kaliumkromaatista tai kaliumdikromaatista .Yhdistettäesä lyijy- ja kromaattiliuokset hyvin niukkaliukoinen lyijykromaatti saostuu astian pohjalle [3].[6]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten useat muut lyijy-yhdisteet myös lyijykromaatti on hyvin myrkyllinen. Hengitettynä pöly aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta. Aine lisäksi aiheuttaa vaurioita useissa kudoksissa kuten munuaisissa ja luissa sekä myös vaikutuksia hermostoon ja verisuonissa. Sekä lyijy-yhdisteet että kromaatit ovat karsinogeenisiä ja mutageenisiä. Lyijykromaatti kertyy ravintoketjussa. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijykromaatti, historical dye collection of the Technical University of Dresden, Germany
  1. a b c d Lyijykromaatti ICSC. Viitattu 4.12.2008.
  2. Crocoite Mineral Data WebMineral. Viitattu 4.12.2008.
  3. a b c Päivi Hintsanen: Kromikeltainen, kromisitruuna, pariisinkeltainen, leipziginkeltainen Coloria.net. Viitattu 4.12.2008.
  4. Lead chromate - Subtance Summry PubChem. NCBI. Viitattu 4.12.2008.
  5. Lead Chromate Hummel Croton Inc. Viitattu 4.12.2008.
  6. R. Gana, M. Figueroa, V. Arancibia and J. Solís: Electrochemical production of lead chromate and sodium hydroxide in a two-compartment cell Journal of Applied Electrochemistry Volume 24, Number 11 / November, 1994. Viitattu 4.12.2008.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.