Ammoniumdikromaatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ammoniumdikromaatti

Ammonium-dichromate-sample.jpg

Ammonium-dichromate-2D.png

Tunnisteet
CAS-numero 7789-09-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava (NH4)2Cr2O7
Moolimassa 252,084
Ulkomuoto Punaoranssi kiteinen aine[1]
Sulamispiste 170 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 2,155 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 360 g/l (20 °C)[3]

Ammoniumdikromaatti ((NH4)2Cr2O7) on ammonium- ja dikromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kromiyhdisteiden valmistuksessa, katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä, valokuvauskemikaalina ja tekstiilien käsittelyssä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulivuorireaktio

Huoneenlämpötilassa ammoniumdikromaatti on oranssinpunaista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee veteen ja reagoi orgaanisten liuottimien kanssa. Muiden dikromaattien tavoin ammoniumdikromaatti on hyvin voimakas hapetin. Kuumennettaessa noin 170 °C:n lämpötilaan ammoniumdikromaatti hajoaa kiivaalla reaktiolla ja saattaa syttyä palamaan. Reaktion tuotteina muodostuu dikromitrioksidia, typpeä ja vettä.[1][2] Tätä reaktiota kutsutaan tulivuorireaktioksi.

(NH4)2Cr2O7 → Cr2O3 + N2 + 4 H2O

Muiden dikroomaattien tavoin ammoniumdikromaatti on myrkyllistä ja karsinogeenista.[3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammoniumdikromaattia voidaan valmistaa natriumdikromaatin ja ammoniumkloridin tai harvemmin ammoniumsulfaatin välisellä vaihtoreaktiolla. Reaktiossa sivutuotteena muodostuva natriumkloridi tai -sulfaatti voidaan erottaa kiteyttämällä kuumasta vesiliuoksesta ja ammoniumdikromaatti kiteytyy liuosta jäähdyttämällä. Dikromaattina voidaan käyttää myös kalsiumdikormaattia, jolloin liuoksesta saostuu niukkaliukoinen kalsiumsulfaatti. Toinen tapa valmistaa yhdistettä on ammoniakin ja kromihapon välinen reaktio. Näin saadaan ammoniumkromaattia, jonka alkalimetallipitoisuus on pieni.[1][2][4]

Ammoniumdikromaattia voidaan käyttää puhtaan dikromitrioksidin ja katalyyttinä käytettävän dikromitrioksidin ja alumiinioksidin seoksen valmistamiseen. Sitä voidaan käyttää myös pyrotekniikassa, orgaanisissa synteeseissä katalyyttinä, nahan värjäyksessä peittana, puun lahonestoon ja valokuvausreagenssina.[1][2][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 420-421. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.10.2014
  3. a b Ammoniumdikromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 6.10.2014
  4. a b Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 6.10.2014