Bariumkromaatti
Bariumkromaatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | BaCrO4 |
Moolimassa | 253,33 |
Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
Sulamispiste | 1400 °C (hajoaa)[1] |
Tiheys | 4,498 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 0,0026 g/l (20 °C)[2] |
Bariumkromaatti (BaCrO4) on barium- ja kromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena ja pyrotekniikassa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa bariumkromaatti on keltaista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on ortorombinen. Bariumkromaatti liukenee vain hyvin niukasti veteen ja paremmin happoihin. Yhdiste on voimakas hapetin sekä myrkyllistä ja karsinogeenista. Bariumkromaatti muodostaa kaksoissuoloja alkalimetallikromaattien kanssa.[1][2][3][4][5]
Bariumkromaattia valmistetaan saostamalla vesiliukoisten bariumsuolojen, kuten bariumkloridin, liuoksista kromaattien avulla.[1][4]
Bariumkromaattia käytetään väriaineena taiteilijaväreissä, korroosionestomaaleissa sekä lasin ja emalien värjäykseen. Yhdistettä käytetään myös hapettimena pyrotekniikassa.[1][3][4][5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Bariumkromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.12.2022
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 423-424. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 116. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 85. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)
- ↑ Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.