Diatribe
Diatribē (m.kreik. διατριβή, ”ajanviete”, ”keskustelu”)[1] oli hellenistisille filosofeille, erityisesti kyynikoille ja stoalaisille, tyypillinen moraalisten puheiden muoto. Puheet olivat kansanomaisia ja tarkoitettu tavallisille maallikoille. Tarkoituksena oli yleisöä viihdyttävä opetus. Diatribeihin sisältyy usein vastarepliikkejä, joita esittävät joko yleisö tai puhuja itse asettumalla kuulijan asemaan.[2]
Diatribe-opetuksen juuret ovat sokraattisissa dialogeissa, ja puheet saattoivat olla puolittain dialogia yleisön kanssa. Yleisölle suunnattuna opetusmuotona diatribe sai alkunsa 200-luvulla eaa. Tällaista opetusmenetelmää käyttivät muun muassa Horatius, Seneca, Persius, Juvenalis, Musonius Rufus, Dion Khrysostomos, Epiktetos ja Maksimos Tyroslainen. Epiktetoksen diatribe-opetuksia on koonnut teokseen Keskusteluja (Diatribai) todennäköisesti hänen oppilaansa Arrianos. Niissä on näkyvissä puhujan ja yleisön spontaani vuorovaikutus.[2] Esimerkiksi:
»Mihin sitten sijoitamme 'hyvän'? Mihin ryhmään sovitamme sen?
Niihin asioihin, jotka ovat vallassamme.
”Eivätkö muka terveys, ehjät jäsenet ja elämä ole hyvää, eivätkö edes lapset, vanhemmat ja isänmaa? Kuka suostuu uskomaan sinua?”
Siirretään vain 'hyvän' nimitys koskemaan vuorostaan näitä. Onko mahdollista olla onnellinen, jos elää loukattuna ja vailla kaikkea mikä on hyvää?
”Mahdotonta.”[3]»
Myös kristillisissä kirjoituksissa on hyödynnetty diatribe-muotoa. Eräs esimerkki on Paavalin Roomalaiskirje:
»27 Onko siis syytä kerskailuun? Siltä on pohja pudonnut pois. Mikä laki on saanut tämän aikaan? Sekö, joka vaatii tekoja? Ei, vaan uskon laki. 28 Katsomme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja. 29 Vai onko Jumala pelkästään juutalaisten Jumala? Eikö hän ole myös muiden kansojen Jumala? On toki, 30 kun kerran Jumala on yksi ja ainoa. Hän tekee ympärileikatut vanhurskaiksi, jos he uskovat, ja ympärileikkaamattomat, kun he uskovat. 31 Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.[4]»
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: διατριβή A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. Viitattu 16.2.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Itkonen-Kaila, Marja: ”Epiktetoksen elämä ja opetukset”. Johdanto teokseen Epiktetos: Käsikirja ja Keskusteluja, s. 8-9. (Alkuteokset: Enkheiridion ja Diatribai.) Valikoinut ja kreikan kielestä suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Seitsentähdet. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-1-04742-6.
- ↑ Epiktetos: Keskusteluja I.22 (”Peruskäsityksistä”). Teoksessa Epiktetos 1978, s. 64.
- ↑ Room. 3:27–31