Koiramme Firenzessä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Der Hund von Florenz)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koiramme Firenzessä
Der Hund von Florenz
Alkuperäisteos
Kirjailija Felix Salten
Kieli saksa
Genre romaani
Kustantaja Herz-Verlag
Julkaistu 1923
Sivumäärä 184
Suomennos
Suomentaja Markus Lång
Kansitaiteilija Antoon van Dijck
Kustantaja Books on Demand
Julkaistu 2016
Sivumäärä 162
ISBN 978-952-330-150-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Koiramme Firenzessä (saks. Der Hund von Florenz) on Felix Saltenin kirjoittama romaani vuodelta 1923. Romaani on innoittanut The Walt Disney Companyn elokuvia Koiruutta kerrakseen (1959) ja Takkuturkki (1976) ynnä jatko-osia.[1]

Koiramme Firenzessä on seikkailutarina, johon sisältyy taianomaisia aineksia. Tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun alun Itävaltaan ja Italiaan. Nuori Lucas Grassi on jäänyt orvoksi ja elää köyhänä Wienissä. Hän haluaisi matkustaa isänsä kotimaahan opiskelemaan taiteita ja hankkimaan ammatin. Hänen toiveensa toteutuu taianomaisesti ja hän saa matkustaa arkkiherttua Ludwigin seurueessa Firenzeen, mutta joka toinen päivä hänen on elettävä arkkiherttuan koiran Kambyseen hahmossa. Koiramme Firenzessä on ainut Saltenin tarina, jossa esiintyy yliluonnollisia aineksia, ja niissä näkynee E. T. A. Hoffmannin vaikutus.[2]

Romaanin taustalla on ”avoimia” omaelämäkerrallisia aineksia. Työskennellessään Wienissä hovitoimittajana Salten oli tutustunut arkkiherttua Leopold Ferdinandiin, ja romaanissa Salten kuvaa arkkiherttuaa ja tämän veljiä. Hän hautoi tarinaa 25 vuotta, ennen kuin uskalsi julkaista romaanin. Vuonna 1907 hän oli maininnut Arthur Schnitzlerille, että käsikirjoitus oli valmistumassa, mutta se valmistui vasta vuonna 1921. Koiramme Firenzessä julkaistiin vuonna 1923, samana vuonna kuin Saltenin tunnetuin teos Bambi: Tarina metsästä.[3]

Tietyt Saltenin tuotannon perusaiheet toistuvat myös romaanissa Koiramme Firenzessä: köyhien ja rikkaiden välinen juopa sekä aatelin arvostelu.[4]

Elämäkerturi Beverley Driver Eddyn mukaan romaanin vahvuus piilee koira Kambyseen kuvauksessa, jota Eddy pitää ”loistavana”.[5] Hänen mukaansa Koiramme Firenzessä on Saltenin kiinnostavimpia teoksia.[6] Salten itse oli koiraihmisiä, ja hän piti koiria enimmän osan elämäänsä.[7]

Romaanista julkaistiin vuonna 1930 Yhdysvalloissa englanninkielinen käännös The Hound of Florence, jonka loppu eroaa olennaisesti saksankielisestä alkuteoksesta. Der Hund von Florenz on tragedia, ja se päättyy Lucaksen kuolemaan, mutta amerikkalaisessa julkaisussa on onnellinen loppu.[8] Ei tiedetä, onko vaihtoehtoinen loppu Saltenin kirjoittama tai hyväksymä. — Suomenkielinen käännös sisältää molemmat loppuratkaisut.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eddy, Beverley Driver: Felix Salten: Man of Many Faces, s. 309. Riverside (Ca.): Ariadne Press, 2010. ISBN 978-1-57241-169-2.
  2. Ehness, Jürgen: Felix Saltens erzählerisches Werk: Beschreibung und Deutung, s. 221. Frankfurt am Main: Peter Lang, 2002. ISBN 3-631-38178-6.
  3. Eddy (2010), s. 33, 87–89, 131, 195–196, 204–205.
  4. Ehness (2002), s. 219.
  5. Eddy (2010), s. 195.
  6. Koiramme Firenzessä, s. 158 (jälkisanat).
  7. Eddy (2010), s. 33.
  8. Salten, Felix: The Hound of Florence: A Novel. (Der Hund von Florenz, 1923.) Translated by Huntley Paterson. Illustrated by Kurt Wiese. New York: Simon and Schuster, 1930.