Antoon van Dyck

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antoon van Dyck
Antoon van Dyck, omakuva n. 1640.
Antoon van Dyck, omakuva n. 1640.
Syntynyt 22. maaliskuuta 1599
Antwerpen, Alankomaat
Kuollut 9. joulukuuta 1641
Lontoo, Englanti
Kansallisuus flaamilainen
Ala taidemaalari
Kuuluisimpia töitä Kaarle I:n ratsastajamuotokuva

Antoon van Dyck (nimellä on monta muutakin kirjoitusmuotoa) (22. maaliskuuta 1599 Antwerpen, Alankomaat – 9. joulukuuta 1641 Lontoo, Englanti) oli flaamilainen taidemaalari ja Englannin johtava hovimaalari.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antoon van Dyck syntyi Antwerpenissä 22. maaliskuuta 1599. Hän oli perheen kahdestatoista lapsesta seitsemäs. Isä Frans oli varakas silkkikauppias, ja perhe asui suuressa talossa. Isä ja äiti olivat kumpikin taiteellisia, ja taiteellisesti lahjakas Antoon lähetettiin kymmenvuotiaana Hendrick van Balenin oppilaaksi. Van Dyck hyväksyttiin 18-vuotiaana mestarimaalarina Antwerpenin taiteilijakiltaan, ja hän mahdollisesti avasi tuolloin jo oman työpajan. Vuoteen 1620 mennessä Van Dyckista oli tullut kaupunkiin asettuneen Peter Paul Rubensin apulainen ja oppilas.[2]

Van Dyck sai mainetta maalauksillaan, ja häntä houkuteltiin Englantiin 1620-luvun alussa. Hän muutti kuitenkin Italiaan vuonna 1621 kuudeksi vuodeksi, ja tutki siellä renessanssimestareiden töitä. Palattuaan Antwerpeniin 1627 hän maalasi muotokuvia ja uskonnollisia töitä. Talvella 1631–1632 hän työskenteli Haagissa prinssi Fredrik Henrik Oranialaisen hovissa. Maaliskuussa 1632 Van Dyck matkusti Lontooseen, missä kuningas Kaarle I nimitti hänet hovimaalarikseen ja antoi hänelle aatelisarvon heinäkuussa 1632. Lontoossa Van Dyck maalasi muotokuvia kuninkaasta, tämän perheestä ja hovin jäsenistä. Hän asui viimeiset vuotensa pääasiassa Englannissa, mutta kävi toisinaan myös kotimaassaan ja Pariisissa. Hän meni 1639 naimisiin Mary Ruthvenin kanssa.[3]

Van Dyck kuoli 9. joulukuuta 1641, ja hänet haudattiin Lontoon St Paulin katedraaliin. Hauta tuhoutui Lontoon suuressa tulipalossa 1666.[4]

Vaikutus ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Dyckilta on säilynyt noin tuhat teosta. Hän sai vaikutteita etenkin Rubensilta ja Tizianilta. Van Dyck työskenteli uransa alussa Rubensin apulaisena ja omaksui tämän tyylistä voimakkaat ja lihaksikkaat henkilöhahmot, täyteläiset värisävyt ja väkevän liikkeen tunnun. Rubensiin verrattuna Van Dyckin siveltimenjälki on karkeampaa ja kuivempaa. Tizianin vaikutusta ovat Van Dyckin kohteiden asennot, hehkuva väritys ja voimallinen sivellintyöskentely. Tizianin tavoin Van Dyck maalasi lähes aina kankaalle, vain harvoin puulle kuten Rubens.[5]

Van Dyckilla oli merkittävä vaikutus englantilaiseen muotokuvamaalaukseen. Tutkijat ovat pitäneet häntä englantilaisen koulukunnan perustajana. Rubensin tapaan hän oli koloristi, mutta Rubensia hillitympi ja henkevämpi. Hänen muotokuviensa mallien asennot ovat taitavasti valittuja, puvut aistikkaan elegantteja ja kuva ilmaisee mallin luonnetta, harrastuksia ja yhteiskunnallista taustaa. Van Dyckin muotokuvatuotannossa voi erottaa kolme vaihetta: italialainen (iskokokoiset ja koristeelliset työt), englantilainen (eleganssi, sävykkyys, kiireen tuntu) ja Lontoon vaihe (Diego Velázquezin tyyliin viittaava intensiivisyys, taustan valohämy, hetken pysähtyminen). Elämänsä jälkipuolella hän usein vain viimeisteli muotokuvat, jotka olivat pääasiassa hänen oppilaidensa maalaamia.[1]

Van Dyck teki maalausten lisäksi myös runsaasti etsauksia. Hänen laaja, vuonna 1630 aloittamansa etsaussarja Ikonografia kuvaa kuuluisia aikalaisia.[6]

Tärkeimpiä töitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Dyckin mukaan nimettyjä asioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Dyck maalasi usein muotokuvia ihmisistä, joilla oli lyhyt terävä parta, ja siksi tästä partatyypistä on hänen mukaansa joskus käytetty nimitystä vandyke. Yrjö III:n valtakaudella naamiaispuku vandyke oli suosittu; Gainsboroughin Sininen poika on pukeutunut vandyke-asuun. Öljyväri nimeltään vandyken ruskea on nimetty hänen mukaansa.[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 2. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29196-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan suuri ensyklopedia, 2. osa (Cid-Harvey), s. 910–911. Otava, 1977. 951-1-04170-3.
  2. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 118–119.
  3. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 120–123.
  4. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 123.
  5. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 125–127.
  6. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 124.
  7. Selityksiä sanalle 'vandyke'. Dictionary Reference.
  8. Coloria.net Coloria.net. Päivi Hintsanen.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]