Dandanqanin taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dandanqanin taistelu
Dandanqanin taistelu kuvattuna maalauksessa.
Dandanqanin taistelu kuvattuna maalauksessa.
Päivämäärä:

23. toukokuuta 1040

Paikka:

Dandanqan, nykyinen Turkmenistan

Lopputulos:

seldžukkien voitto

Osapuolet

Ghaznavidit

Seldžukit

Komentajat

Masud I

Toghril Beg
Chaghri Beg

Dandanqanin taistelu oli Dandanqanissa nykyisessä Turkmenistanissa 23. toukokuuta 1040 käyty taistelu ghaznavidien ja seldžukkien välillä. Seldžukkien jousiratsumiesten onnistui voittaa ghaznavidien raskaammin aseisettu suuri armeija ja valloittaa ghaznavidien valtakunnan länsiosat. Aiemmin mahtavista ghaznavideista tuli myöhemmin käytännössä seldžukkien vasalleja.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Afganistanin Ghaznista käsin hallinnut ghaznavidihallitsija Mahmud Ghaznilainen oli luonut noustuaan valtaan vuonna 997 suuren valtakunnan valloitusretkillään Afganistanissa, Intian niemimaalla ja Persiassa. Mahmud kuoli vuonna 1030 ja samoihin aikoihin alueelle oli alkanut muodostua ghaznavidien tavoin toinen turkkilainen valtakunta.[1] Seldžukit alkoivat työntyä Mahmudin seuraajan Masud I:n valtakaudella Amudarjan yli ghaznavidien hallitsemaan Khorasaniin. Ghaznavidit olivat tuolloin sidottuja sotiinsa Pandžabissa, mutta lopulta vastatakseen seldžukkien muodostamaan uhkaan Masud päätti tehdä suuren sotaretken Transoksaniaan.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dandanqanin taistelu käytiin 23. toukokuuta 1040 nykyisen Turkmenistanin Dandanqanissa. Dandanqan oli pieni kaupunki Karakumin aavikolla jonkin matkan päässä Mervin kaupungista.[2] Mahmud oli johtanut paikalle suuren ghaznavidiarmeijan, johon kuului esimerkiksi raskasta ratsuväkeä ja sotanorsuja.[1] Armeija oli kuitenkin heikentynyt alueella vallinneen kuivuuden ja nälänhädän takia. Seldžukkiarmeija käsitti noin 16 000 miestä ja heitä johtivat veljekset Toghril Beg ja Chaghri Beg.[2] Raskaammin aseistettu ghaznavidiarmeija kärsi perusteellisen tappion nopeammin liikkuville seldžukkien ratsujousimiehille. Ghaznavideja johtanut Masud pääsi itse pakenemaan taistelukentältä.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ghaznavidit menettivät taistelun jälkeen koko valtakuntansa länsipuoliskon seldžukeille. Heidän onnistui kuitenkin pitää hallussaan Kabulin laakso ja Pohjois-Intia. Seldžukit olivat joka tapauksessa nousseet heidän tilalleen alueen voimakkaimmaksi turkkilaiseksi valtakunnaksi. Ghaznavidit tekivät myöhempien hallitsijoidensa kausilla rauhan seldžukkien kanssa, mutta samalla heistä tuli käytännössä heidän vasallejaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 88-91. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4. (englanniksi)
  2. a b C. Edmund Bosworth: DANDĀNQĀN Encyclopaedia Iranica. Viitattu 2.7.2019. (englanniksi)