Dagmar Parmas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dagmar Parmas

Dagmar Viktoria Parmas (o.s. Lahtinen, myöh. Parmas-Saarnio, 21. syyskuuta 1886 Helsinki7. heinäkuuta 1940 Helsinki) oli suomalainen sanoittaja, laulaja ja näyttelijä. Parmas oli tiettävästi ensimmäisiä suomalaisia naispuolisia iskelmäsanoittajia.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dagmar Parmas opiskeli tyttökoulun jälkeen laulua Pietarissa sekä Suomessa, etenkin Vera Baranovin ja Maikki Järnefeltin johdolla. Alun perin Parmas työskenteli konserttilaulajana ja näyttelijänä.

Dagmar Parmas sanoitti ja suomensi yli 140 kappaletta. Hän käytti nimimerkkejä Ari Saarni ja Timo Teräste. Tunnetuimpia Parmaksen sanoituksia ovat ”Ruusuja hopeamaljassa” (jonka Lauri Jauhiainen täydensi myöhemmin loppuun), ”Hopeahiukset”, ”Romantiikkaa ruusutarhassa”, ”Vanha merimies muistelee” ja ”Tappavat suudelmat”.

Parmas suomensi tekstejä ainakin ruotsista ja englannista. Hänellä oli useita kollegoita,selvennä etenkin Arvo Koskimaa, Valto Tynnilä, Harry Bergström, Robert von Essen, Hannes Konno, Kauko Käyhkö, Usko Kemppi, Aatos Palin ja Kaarlo Valkama. Kappaleita ovat levyttäneet myöhemmin muun muassa Erkki Eirto, Arvi Hänninen, Eugen Malmstén ja Olavi Virta. Hän ei tiettävästikenen mukaan? ollut niin lahjakas kielenkäyttäjä kuin aikalaistoverinsa R. R. Ryynänen.

Dagmar Parmas oli myös elokuvanäyttelijä. Hän esiintyi kuitenkin vain pienissä elokuvarooleissa, muun muassa rättärin äitinä vuoden 1937 elokuvassa Tukkijoella. Dagmar Parmas oli naimisissa näyttelijä Yrjö Saarnion kanssa vuosina 1916–1933. Avioliitto päättyi Saarnion kuolemaan.

Dagmar Parmas kuoli vain 53-vuotiaana vuonna 1940.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]