Clifford Odets

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Odetsin PR-kuva nimikirjoituksineen 1930-luvun puolivälistä.

Clifford Odets (18. heinäkuuta 1906 Philadelphia, Pennsylvania, USA18. elokuuta 1963) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija sekä elokuvien käsikirjoittaja ja ohjaaja.

Odets aloitti teatteriuransa näyttelijänä 1920-luvun puolivälissä, kunnes hänestä 1930-luvulla tuli Yhdysvaltojen johtaviin kuuluva näytelmäkirjailija. Hän tuotti näytelmiä tunnetun Group Theaterin kanssa; näihin kuuluivat Waiting for Lefty (1935), Awake and Sing (1935, suom. Herätkää ja riemuitkaa), Golden Boy (1937, suom. Kultapoika ja Tulevaisuuden lupaus) ja The Country Girl (1950).[1] Hänen suomennettuja näytelmiään ovat lisäksi Hellekesä (Rocket to the Moon) ja Kadotettu paratiisi (Paradise Lost).[2]

Hän on käsikirjoittanut muun muassa elokuvat Idässä palaa (1936, ohj. Lewis Milestone), Yksinäinen sydän (1944, myös ohjaus), Ikuinen sävel (1947, Jean Negulesco), Menestyksen huuma (1957, Alexander Mackendrick) ja Etusivun sensaatio (1959, myös ohjaus).[3] Vuonna 1939 Lewis Milestone ohjasi Odetsin Golden Boy -näytelmästä elokuvan Kultapoika, jonka onnelliseksi muutettua loppua Odets ei kuitenkaan hyväksynyt ja vaati nimensä poistettavaksi elokuvan tiedoista.[4] Muiden kirjoittajien Odetsin näytelmien pohjalta tekemiin käsikirjoituksiin perustuvat myös muun muassa Purkaus yössä (1952, ohj. Fritz Lang), Mies, jonka minulle annoit (1954, ohj. George Seaton) ja Kovaa peliä Hollywoodissa (1955, ohj. Robert Aldrich).

Vuosina 1937–1940 Odets oli naimisissa näyttelijä Luise Rainerin kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Clifford Odets
  1. Shank, Theodore J. (toim.): A Digest of 500 Plays, s. 358–360. MacMillan, 5. painos 1977. ISBN 0-02-012690-5.
  2. Hakutulos Odets, Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus, viitattu 15.12.2014.
  3. Clifford Odets Elonetissä
  4. Laelma, Jyrki: Kultapoika, Iltalehti, päiväyksetön. Viitattu 6.10.2014.