Claas Relotius

Claas Relotius (s. 1985 Hampuri)[1] on saksalainen palkittu toimittaja, jonka Der Spiegel -aikakauslehteen vuosien ajan kirjoittamat monet reportaasit osoittautuivat enemmän tai vähemmän tekaistuiksi. Lehti erotti 33-vuotiaan toimittajan joulukuussa 2018. Relotius myönsi vääristelleensä juttujaan ja puolusteli menettelyään epäonnistumisen pelolla.[2][3] Tunnustuksensa myötä Relotiukselta on otettu pois muun muassa vuonna 2014 voitettu CNN-uutiskanavan journalistipalkinto, ja hän on ilmoittanut itse palauttavansa saamansa saksalaiset journalistipalkinnot[4].
Der Spiegel epäilee Relotiusta myös syyrialaisten orpolasten avustamiseen tarkoitettujen keräysvarojen kavaltamisesta. Relotius palkittiin vuonna 2017 European Press Prize -palkinnolla jutustaan, joka kertoi turkkilaiskaupungin kaduilla asuvista Syyrian sisällissotaa paenneista lapsista[1]. Sekin juttu osoittautui pääosin tekaistuksi; jopa tarinan toinen päähenkilö oli keksitty. Jutun pohjalta Relotius aloitti lasten auttamiseksi varojenkeruun omalle tililleen. [5][6][7]
Paljastuminen
muokkaaDer Spiegelissä pitkiä tekstejä kirjoitetaan usein yhdessä. Lokakuussa 2018 Relotius sekä lehden vakituinen freelancer Juan Moreno lähetettiin kirjoittamaan Keski-Amerikan siirtolaisten karavaanista, joka oli matkalla Yhdysvaltoihin. Morenon oli määrä seurata ryhmää, joka pakeni maasta paremman elämän toivossa, kun taas Relotius suunnitteli soluttautuvansa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla partioivien, laittomia rajanylittäjiä metsästävien amerikkalaisten joukkoon.[8][9]. Se, että Relotius onnistui muutamassa päivässä ja että tämä lisäksi neuvoi Morenoa lisäämään omaan juttuunsa elokuvallisia yksityiskohtia, herätti Morenon epäilykset.[8][10]
Morenolla kesti pitkään saada Der Spiegelin johto vakuuttuneeksi siitä, että Relotius on sepittänyt asioita useassa jutussaan. Hän matkusti uudelleen Sonoran aavikolle tapaamaan Relotiuksen haastattelemia miehiä. Hän sai kuulla, että Relotius ei ollut ollut miesten mukana, ja että tämä oli keksinyt kaiken mitä oli kirjoittanut. Moreno nauhoitti miesten kanssa käymänsä keskustelut, mutta Der Spiegelin johto väitti hänen lahjoneen miehet. Vasta kun Moreno palkkasi amerikkalaisen asianajajan, lehti alkoi toimia. Relotius kutsuttiin puhutteluun ja alun selittelyiden jälkeen hän tunnusti kaiken.[8][10]
Moreno kirjoitti tapahtumista vuonna 2019 teoksen Tausend Zeilen Lüge (Tuhat riviä valheita).
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Claas Relotius European Press Prize. Arkistoitu 19.12.2018. Viitattu 26.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Parkkinen, Sonja: Der Spiegelin toimittaja vääristeli juttujaan vuosien ajan: keksi haastateltavia ja sitaatteja päästään Yle Uutiset. 19.12.2018. Viitattu 26.12.2018.
- ↑ Kauhanen, Anna-Liisa: Amerikkalaisessa pikkukaupungissa Spiegelin toimittaja todettiin huijariksi jo kauan sitten – ”Oikein olivat vain asiat, jotka lapsikin pystyy googlaamaan” Helsingin Sanomat. 25.12.2018. Viitattu 26.12.2018. (Tilaajille.)
- ↑ Connolly, Kate: Der Spiegel reporter who faked stories returns awards The Guardian. 21.12.2018. Viitattu 26.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Spiegelin huijaritoimittajan epäillään vieneen syyrialaisorvoille tarkoitettuja rahoja Kp24. 23.12.2018. Viitattu 26.12.2018.
- ↑ Vaarakallio, Sampo: Kohu Der Spiegelin ympärillä paisuu – toimittaja Claas Relotius sepitti tarinan orvoista ja keräsi rahaa omalle tililleen Yle Uutiset. 23.12.2018. Viitattu 26.12.2018.
- ↑ Mikkonen, Minttu: Uusi paljastus Der Spiegelin tähtitoimittajasta: Faktoja väärentänyt Claas Relotius pyysi lukijoilta avustusrahaa syyrialaisorvoille omalle tililleen Helsingin Sanomat. Viitattu 26.12.2018. (Tilaajille.)
- ↑ a b c Philip Oltermann: The inside story of Germany’s biggest scandal since the Hitler diaries The Guardian. 9.12.2019. Viitattu 24.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Jussi Salmela HS: Toimittaja Juan Moreno ajoi 1 600 kilometriä pitkin Yhdysvaltoja, selvitti taustoja ja sai Der Spiegelin lopulta vakuuttuneeksi Claas Relotiuksen valheellisista tarinoista Helsingin Sanomat. 22.12.2018. Viitattu 24.6.2025.
- ↑ a b Podd: Kollegan avslöjade den ljugande stjärnreportern DN.se. 13.12.2024. Viitattu 24.6.2025. (ruotsiksi)