Citroën H

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Citroën H
Citroën Typ H 1981 grey vl TCE.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ranska,Belgia
Valmistaja Citroën
Valmistusvuodet 1947–1981
Tuotantomäärä 473 289 kappaletta
Mitat ja tekniset tiedot
Massa omapaino 1400kg
Pituus 4,26 m
Akseliväli n. 2,5 m (oikealla puolella pidempi)
Leveys 1,99 m
Moottori 1,6 l nestejäähdytteinen rivi-4
1,9 l nestejäähdytteinen rivi-4
1,6 l Perkins dieselmoottori
1,8 l Indénor dieselmoottori
1,9 l Indénor dieselmoottori

Citroën H (tunnetaan myös "Camionnette", "Type-H" ja "HY" nimillä) on pakettiauto (tai kevyt kuorma-auto) jota ranskalainen Citroën valmisti vuosien 1947–1981 välillä. Se perustui Citroën TUB/TUC -malleihin joita valmistettiin vähäinen määrä vuosina 1939–1941. Citroën H -mallia suunniteltiin toisen maailmansodan aikana ja sen kehitys valmistui nopeasti sodan päätyttyä. Tavoitteena oli tehdä matalalattiainen auto, jonka kantavuus oli suurempi kuin henkilöauton pohjalta rakennetuissa pakettiautoissa, ja jonka kuormatilaan kulku oli helppoa. Sodan takia resurssit olivat vähäiset, joten autossa pyrittiin käyttämään olemassa olevia komponentteja Citroënin aiemmista automalleista. Mallia valmistettiin 473 289 kappaletta 34 vuoden aikana Ranskassa ja Belgiassa.[1][2]

Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Citroën HY
Citroën H
Citroën HY sisältä

Citroënin henkilökunta työskenteli kahdeksan eri projektin parissa, ja vain viimeinen niistä, "H" valmistui. Eniten myyty malli oli Citroën HY (kantavuus 1500 kg), muita mallinimiä olivat H (ensimmäiset), HX (pienempi kantavuus), HZ, HW (suurempi kantavuus), jonkin aikaa autoa myytiin ranskassa nimellä 1600.

Ranskassa tämä erikoisen näköinen auto tunnetaan nimillä "Nez de Cochon", "possun kärsä", ja poliisien käytössä olleet nimellä "panier à salade", "salaattikori".

Suomessa Citroën-harrastajien keskuudessa auto tunnetaan myös nimellä "Kamiina" (vrt. "Camionnette").

Citroën H tuli Suomessa myyntiin vuonna 1952. Auton tunnettuja käyttäjiä olivat aikanaan helsinkiläinen Karl Fazer ja tamperelainen Leivon Leipomo. Maaseudulla näkyviä olivat puolestaan Citroënin maahantuojan Korpivaara Oy:n tytäryhtiön Farming Oy:n edustamien Massey-Ferguson -traktorien huoltoautot. Citroën H -pakettiautoista tehtiin myös pankkiautoja ja ambulansseja sekä muutama poliisiautokin. Pitkän elinkaarensa loppupuolella Citroën H joutui kilpailemaan huomattavasti uudempien pakettiautojen kanssa, mutta sen valttina oli korkea ja auton ulkomittoihin nähden todella suuri tavaratila, jonka läpi pystyi suhteellisen pitkäkin mies kulkemaan kumartumatta. Korotetussa ja pidennetyssä mallissa tavaratilan koko oli peräti 16 kuutiometriä. Tavaratilan nostokorkeus oli vain 36 senttimetriä, mikä on harvinaista 2000-luvun pakettiautoissakin. Vuonna 1970 tekemässään pakettiautovertailussa Tekniikan Maailma -lehti moitti Citroënin heikkoa lämmityslaitetta, meluisaa ohjaamoa ja raskasta ohjausta, mutta kehui auton käytännöllisyyttä, moottorin sitkeyttä sekä auton ketteryyttä ja suuntavakavuutta.[3]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori, vaihteisto ja monet pienemmät osat olivat peräisin Citroënin aiemmista malleista. Moottori ja vaihdelaatikko ovat lähes identtiset mallin Citroën Traction Avant kanssa ja myöhemmin Citroën DS:n kanssa. Autossa ei ole erillistä runkoa, vaan itsekantava kori. Ajovalot ja nopeusmittari olivat useiden vuosien ajan samat kuin mallissa 2CV. Autossa käytettiin vääntövarsijousitusta, edessä oli neljä iskunvaimenninta ja takana tavalliset kaksi. Mallin ehkä erikoisin ominaisuus on se, että oikeanpuoleinen takarengas sijaitsi taaempana kuin vasen. Etuovet olivat "kaappariovet", eli ovet oli saranoitu takareunoistaan.

Saksalainen lentokone Junkers, Junkers Ju 52 toimi korin muotoilun inspiraationa. Korin peltien muotoilu lisäsi rakenteen vahvuutta tuomatta kuitenkaan lisää painoa. Lisäksi peltien valmistus onnistui yksinkertaisilla ja halvoilla työkoneilla.

Autoa on valmistettu viidellä eri moottorilla. Bensiinikäyttöisiä olivat 1,6 l ja 1,9 l nestejäähdytteiset rivimoottorit, ja dieselmoottoreina ensin Perkins 1,6 l joka myöhemmin vaihtui Indénorin 1,8 l moottoriin ja myöhemmin saman valmistajan 1,9-litraiseen.

Vuosien saatossa autoon tehtiin parannuksia; esimerkiksi kantavuutta nostettiin useita kertoja. Vuonna 1961 sähköjärjestelmä vaihtui 6V:stä 12V:hen, 1964 kaksiosainen tuulilasi korvattiin tavallisella yksiosaisella. Vuonna 1969 auton ulkonäköä päivitettiin hieman: takapyörän kaaret muutettiin kulmikkaammiksi ja etuvilkut vaihdettiin. Vähemmän näkyvä muutos oli se, että etuiskunvaimentimien määrä väheni neljästä kahteen. Vuonna 1972 HW-mallia sai kaasunestejousituksella, ja siitä tuli myyntiin ambulanssiversio. Autoon tehtiin vielä useita pieniä muutoksia ennen kuin sen valmistus viimein loppui joulukuussa 1981.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b http://www.citroenet.org.uk/utilities/h-van/hvan1.htm citroenet.org.uk. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  2. http://www.citroen-hy.com/historia/historia.html citroen-hy.com. Viitattu 28.10.2013.
  3. Kirsti Lehtomäki (toim.): Pakettiraketit: Mobilia-vuosikirja 2016, s. 31. Kangasala: Mobilia-säätiö.

Aiheesta Muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Citroën_H_Van