Christina Regina von Birchenbaum
| Christina Regina von Birchenbaum | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Kuollut | 1651 |
| Ammatti | Runoilija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | Ruotsi |
| Esikoisteos | En ny visa |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Christina Regina von Birchenbaum (k. 1651 jälkeen) on Suomen kirjallisuuden historiassa ensimmäinen nimeltä tunnettu suomalainen naisrunoilija. Hänen henkilöllisyydestään ja elämänvaiheistaan tiedetään kuitenkin varsin vähän, eikä tietoja voida todistaa asiakirjalähteistä.[2]
Von Birchenbaum kirjoitti omista kokemuksistaan En ny visa (suom. Uusi laulu) -nimisen runon, joka on määritelty eroottiseksi elegiaksi. Runoilijaa on verrattu kansanrunojen Annikaiseen, sillä tämän tavoin hän onnistuu antamaan elävän kuvan elämänpiiristään ja omista tunteistaan. Hän kuvaa muun muassa kokemuksiaan etsiessään kadonnutta puolisoaan 30-vuotisen sodan runtelemasta Saksasta.[3] Runo on niin sanottu akrostikon, jossa säkeistöjen alkukirjaimet muodostavat von Birchenbaumin koko nimen. Runossa on sen mukaisesti kaikkiaan 29 säkeistöä. Teoksen käsikirjoitus on päivätty 24. heinäkuuta 1651.[3][4]
Runon oletetaan kertovan runoilijan elämästä hänen lapsuudestaan alkaen suunnilleen runon kirjoittamisaikaan saakka. Runon mukaan von Birchenbaum syntyi Karjalassa ja menetti isänsä jo kolmivuotiaana. Hän meni nuorena naimisiin majuri Axel Pauli Liljenfeldtin kanssa, joka oli mukana 30-vuotisessa sodassa ja kaatui Saksassa taistelukentällä. Runoilija lähti etsimään sodassa kadonnutta miestään Saksaan, mutta sai siellä vain tiedon miehensä kuolemasta ja jäi leskeksi kolmen lapsen äitinä. Kaksi lapsistaan hän menetti vielä näiden ollessa pieniä, ja kolmas, tytär, naitiin sittemmin ulkomaille. Seitsemäntoista vuoden leskeyden jälkeen hän kohtasi uuden palavan rakkauden nuoren aatelismiehen kanssa, mutta suhde päättyi pahojen kielten vuoksi onnettomasti. Tämä viimeinen pettymys kävi kovia kokeneen runoilijan sieluun niin syvästi, että hän päätti jättää hyvästit maailmalle ja etsiä lohtua taivaallisesta sulhasesta.[4][5]
Von Birchenbaumin liikuttavaa elegiaa pidetään yhtenä Suomen runouden varhaisaikojen huomattavimmista teoksista. Siinä on omien elämänkokemusten tuomaa välittömyyttä ja aitojen tunnekuohujen sinisilmäistä suloa. Runo muistuttaa luonteeltaan vanhoja kansanlauluja mutta osoittaa, että täysipainoinen runoilmaisu on mahdollista myös tässä muodossa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2225. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Birchenbaum, Christina Regina von (Kansallisbiografia)
- ↑ a b Finnische Literatur von Frauen in der Universitätsbibliothek. Informationen aus dem Frauenbüro der Universität Göttingen
- ↑ a b c Den svenska vitterheten i Finland under stormaktstiden 1640–1720. Valda vitterhetsarbeten jämte litteraturhistorisk inledning av Arvid Hultin. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1904.
- ↑ Jaakko Ahokas 1973. A history of Finnish literature. Indiana University Publications. Uralic & Altaic series, vol. 72. Taylor & Francis. S. 21. ISBN 9780877501725
| ||||||||||
