Chinchorron kulttuuri
Chinchorron kulttuuri (myös Chinchorron perinne) oli Chilen pohjoisosissa ja Perun eteläosissa[1] vaikuttanut esikeraaminen arkeologinen kulttuuri.[2] Se edustaa Andien sivilisaation eteläistä haaraa. Rannikkotasankoa asuttaneen kulttuurin[1] elinkeino perustui Tyynenmeren hyödyntämiseen.[2] Merinisäkkäiden metsästys oli tärkeä ravinnon lähde.[3] Pysyvää asutusta tai maataloutta ei vielä ollut,[1] ja ihmiset olivat vasta sopeutumassa rannikkoaavikon olosuhteisiin.[3] Perinnöllisten päälliköiden johtamiin pieniin ryhmiin jakautuneet ihmiset vaelsivat vuodenkierron mukaan, mutta heillä oli vakituisia pääleirejä, joihin palattiin säännöllisesti. Arkeologisia kohteita tunnetaan kymmeniä: hautoja, tunkioita ja asuinpaikkoja. Ne on radiohiiliajoitettu vuosien 5000 eaa. ja 500 eaa. välille.[3]
Chinchorron kulttuuri oli esikolumbiaanisen Amerikan ensimmäinen, joka muumioi vainajansa. Muumiointia alettiin harjoittaa 6. vuosituhannella eaa. Ruumis kuivattiin ja sisälmykset poistettiin, minkä jälkeen ruumis täytettiin[1] kasvikuiduilla ja raajojen sisään asetettiin niitä tukevia ruokoja ja keppejä. Iho peitettiin savella ja maalattiin[2] ja päähän asetettiin peruukki. Chinchorron hautajaismenot poikkesivat suuresti Perun rannikon koruttomista talojen lattioiden alle kaivetuista haudoista sekä Ecuadorin Las Vegas -kulttuurin lihattomien ihmisluiden käsittelyyn keskittyneistä rituaaleista.[1] Vainajien rituaalinen käsittely viittaa kuolemanjälkeiseen elämään liittyviin kosmologisiin uskomuksiin. Muumiot viittaavat myös jonkinlaisten yhteiskuntaluokkien tai erillisten arvoasemien olemassaoloon.[3] Muumioiden kemiallisen koostumuksen perusteella Chinchorron ihmisten ruokavalio koostui 90-prosenttisesti kaloista ja äyriäisistä.[4]
Chinchorron kulttuuri on määritelty Chinchorron arkeologisen kohteen perusteella. Sen löysi saksalainen Max Uhle vuoden 1914 tienoilla. Se on muinainen hautapaikka Pohjois-Chilen Aricassa luonnonpenkereellä lähellä Tyynenmeren rantaa. Chinchorrosta on löydetty muumioita, keihäitä, harppuunoita, puuvillakankaita, mattoja, koreja ja koruja. Hautapaikassa ei ole päällekkäisiä kerrostumia, eikä paikkaa ole ajoitettu. Muihin löytöpaikkoihin vertailemalla se on ajoitettu noin vuoteen 3000 eaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History & Culture. (Second Edition. Volume 5 P–S.) Detroit • New York • San Francisco • New Haven, Conn. • Waterville, Maine • London: Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31441-9 Internet Archive Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
- Moseley, Michael E.: The Incas and their Ancestors. (Second Revised Edition) London: Thames & Hudson, 2001. ISBN 9780500282779 Internet Archive Viitattu 17.4.2025. (englanniksi)
- Silberman, Neil Asher (toim.): The Oxford Companion to Archaeology. (2 ed.) Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 9780199739219 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Burger, Richard L.: Andean Region. Teoksessa Encyclopedia of Latin American History and Culture (2008, s. 352–356). Encyclopedia.com, 27.3.2025.
- 1 2 3 Pozorski, Thomas & Pozorski, Shelia (revised by Anna Roosevelt): South America: The Rise of Complex Societies in South America. Teoksessa The Oxford Companion to Archaeology (2012).
- 1 2 3 4 5 Rivera, Mario A.: Chinchorro. Teoksessa The Oxford Companion to Archaeology (2012).
- ↑ Moseley 2001, s. 100–101.