Chavínin kulttuuri

Chavínin kulttuurin alue.

Chavínin kulttuuri oli Keski-Andien ylätasangolle sekä Perun keski- ja pohjoisrannikolle noin vuosina 900–250 eaa. levittäytynyt varhaisen horisontin arkeologinen kulttuuri. Sen tunnuspiirteitä ovat temppeliarkkitehtuuri, ikonografiassa toistuva sauvaa kantavan jumalan kuva ja keramiikka. Chavínin kulttuuri oli Andien esihistorian ensimmäinen laajalle levinnyt taiteellinen tyylisuunta. Kauden teknologisia saavutuksia olivat entistä korkeatasoisempi maissinviljely ja metallurgia sekä kangaspuiden yleistyminen. Kulttuuri on nimetty nykyisen Perun pohjoisosassa sijaitsevan Chavín de Huántar -temppelikeskuksen mukaan.

Historia

Pohjois-Perussa levisi noin vuodesta 1400 eaa. kultti, joka sai vaikutteita sekä Andien rannikkotasangon että Amazonin altaan kulttuureilta. Kultille ominaisia temppeleitä rakennettiin vuosina 1300–1200 eaa. koko Perun pohjoisrannikon ja pohjoisen ylängön käsittävälle alueelle. Vuoteen 1000 eaa. mennessä Chavín-kulttuuri oli levittäytynyt etelään aina nykyisen Liman seuduille saakka. Tämän jälkeen kultti levittäytyi edelleen. Varsinainen Chavínin kulttuuri syntyi noin 800 eaa ja levisi seuraavina vuosisatoina laajalle. Vuonna 500 eaa. se ulottui pohjoisessa Cajamarcaan ja etelässä Ayacuchoon. Vuoden 400 eaa. jälkeen se korvautui paikallisilla kulttuureilla. Chavínin kulttuurin katsotaan päättyneen noin 200 eaa. Se oli Andien ensimmäinen laajalle levittäytynyt kulttuuri, vaikkei koskaan ulottunutkaan koko Andien sivilisaation alueelle.

Yhtenäiskulttuuri saattaa merkitä varhaisen valtakunnan levittäytymistä alueelle tai kaupan voimistumista. Tähän saattaa liittyä rannikon varhaisen muotoutumiskauden paikalliskulttuurien heikkeneminen noin 1100–600 eaa. Monet rannikon keskukset autioituivat noin 900–700 eaa. Kehitystä on selitetty vuoristosta rannikolle vuoden 1000 eaa. paikkeilla suuntautuneilla valloituksilla.

Uskonto

Sauvajumala on Chavínin taiteessa toistuva hahmo. Kultainen kruunu, noin 400–300 eaa.

Chavínin taidetyylin suosio liittyi maanviljelyn kannalta olennaiseen sään ennustamiseen ja kalenterin ylläpitämiseen, joka oli erityisten oraakkelien vastuulla. Nämä pitivät kirjaa Spondylus princepsin (perulaisittain mullu) kaltaisten meressä elävien lajien ajoittaiseen lisääntymiseen Perun rannikolla. Lajien lisääntyminen liittyy Tyynenmeren lämpenemiseen, kun El Niño tuo päiväntasaajalta lämmintä vettä ja siihen sopeutuneita lajeja etelään. Sään ja lajiston muutosten havaitseminen edellytti kuitenkin pitkäjänteistä havainnointia, mikä keskitti valtaa seremoniakeskuksiin. Chavín-tyyli varhaisimmassa muodossaan noin 1000–800 eaa. liittyi mullu-kultin harjoittajiin. Chavín de Huántar muodostui lopulta kalenteria ylläpitäneistä seremoniakeskuksista arvovaltaisimmaksi ja toimi suuren kulttuurialueen yhteisenä oraakkelina.

Taiteessa toistuu antropomorfinen hahmo, jolla on käsissään raatelukynnet ja suussaan käyrät ja terävät kulmahampaat. Kulmakarvat ja hiukset on kuvattu käärmeinä, ja sekä vaatteisiin että hiuksiin on kuvattu petoeläinten päivät. Kasvojen ilme muistuttaa murisevaa kissapetoa. Hahmoa on arveltu Chavínin pääjumalaksi. Merkittävä oli myös alligaattoria muistuttanut lohikäärmemäinen olento. Vähäisempiä jumalolentoja oli suuri määrä. Niissäkin yhdistyivät ihmisen ja eläinten piirteet. Chavínin kulttuurin loppuvaiheessa uudeksi pääjumalaksi kohosi sauvaa kantava ihmishahmo.

Aineellinen kulttuuri

Arkkitehtuuri

Chávinin arkkitehtuurissa yhdistyivät Andien ylätasangon ja rannikon kulttuureilta saadut vaikutteet. Rannikolta omaksuttuja piirteitä olivat pyöreät, ympäristöään matalammat sisäpihat ja aukiot ja myöhemmin U-kirjaimen muotoiset temppelit.

Ylängöllä temppelit rakennettiin kivestä ja koristeltiin Chavín-taiteelle ominaisin korkokuvin. Rannikolla pääasiallinen materiaali oli savitiili, josta rakennetut temppelit koristeltiin värikkäästä maalatuin friisein. Ylängöllä tärkeitä keskuksia olivat Kotosh ja Kuntur Wasi ja rannikolla Casman, Nepeñan ja Chicaman laaksot. Cupisniquen kulttuuri Chicaman laaksossa oli merkittävä Chavínin rannikkokulttuurin ilmentymä.

Casman laaksossa sijaitsevan Cerro Sechínin temppelialue on koristeltu aseistettuja miehiä ja irtopäitä esittävin kuvin, joista Chavínin taiteelle ominaiset piirteet puuttuvat. Kuvien on tulkittu edustavan joko Chavínia edeltänyttä tai sen innoittamaa myöhäisempää taidesuuntausta – todennäköisesti jälkimmäistä.

Kuvataide

Chavínin taidetyylille ominainen piirre on plastisuus, joka ilmenee sekä metalliesineissä, keramiikassa että kiviveistoksissa. Taiteessa kuvattiin monia Amazonin sademetsän villieläimiä, joista yleisimmin esiintyvät kaimaani, jaguaari, käärme ja erilaiset petolinnut. Eläinten kynsiä, hampaita ja muita tunnuspiirteitä käytettiin laajasti myös ihmisiä ja elottomia hahmoja esittävissä kuvissa, mikä todennäköisesti ilmaisi jumaluutta. Runsassateiseen tropiikkiin ja hedelmällisyyteen liitetyt eläimet ovat Chavínin kulttuurialueella harvinaisia tai niitä ei esiinny siellä lainkaan. Keski-Andien asukkaiden näkökulmasta kyse oli myyttisistä olennoista, joten kuvataide ei varsinaisesti esitä todellisia eläimiä vaan niitä muistuttavia yliluonnollisia hahmoja.

Chavínin taiteelle ominainen piirre on visuaalinen metafora, jossa asioita verrataan korvaamalla ne toisillaan. Hiusten tilalle voitiin esimerkiksi piirtää käärmeitä, jolloin käärme vähitellen vakiintui hiusten symboliksi. Taide on symmetristä, mutta lähes jokaisessa teoksessa on jokin symmetriasta harkitusti poikkeava yksityiskohta, joka tyypillisimmin on vasemmalle tai oikealle katsovat kasvot. Joskus kuva laadittiin niin, että kyljelleen tai ylösalaisin käännettynä se edelleen oli tulkittavissa oikein päin olevaksi. Vierekkäin olevien hahmojen päät sommiteltiin usein niin, että ne katsovat toisiaan ja voi tulkita yksiksi kasvoiksi.

Ihmisten ja antropomorfisten hahmojen päitä esittävät veistokset muistuttavat olmeekkien isoja kivipäitä. Tämä on nostanut esiin Mesoamerikan ja Andien välisen epäsuoran kulttuurivaikutuksen mahdollisuuden, joka oletettavasti tapahtui Pohjois-Andien ja Keski-Amerikan kulttuurien välityksellä.

Pitkän olemassaolonsa aikana Chavínin taidetyyli koki useita muutoksia. Myöhäisvaiheessa lohikäärme sai rinnalleen haukkojen, jaguaarien ja käärmeiden kaltaisia olentoja. Vanha petomainen jumalolento väistyi taiteessa Sauvajumalan ja muiden uusien hahmojen tieltä.

Keramiikka

Kaksiputkinen astia Chavín-kauden lopulta tai varhaiselta välikaudelta.

Chavínin keramiikka tunnetaan parhaiten temppeleistä löydetyistä koristeellisista astioista ja pohjoisrannikon Cupisnique-haudoista. Aluksi astiat olivat yksivärisiä (punaisia, ruskeita tai harmaita), kovia ja raskaita. Muodoltaan ne olivat yleensä joko avonaisia kulhoja, taskumattimaisia pulloja tai kahdella juoksuputkella varustettuja pulloja. Koristelu toteutettiin kaivertamalla, leimaamalla tai pintaa muovaamalla. Ajan kuluessa asiat kevenivät ja muuttuivat sirommiksi.

Cupisnique-keramiikassa esiintyi myös ihmisten, eläinten ja hedelmien muotoon mallinettuja astioita. Eteläisen rannikon Paracas-keramiikassa Chavínin vaikutus näkyi varsinkin Ican laaksossa. Paracasin keramiikka oli usein mustaa tai tummanruskeaa ja koristeltiin runsain värein ja kaiverruksin. Yleinen muoto oli pyöreäpohjainen suljettu astia, jossa oli kaksi juoksuputkea tai toisinaan toisen putken paikalla ihmisen tai linnun pää. Paracas tunnetaan myös kirjotuista kankaistaan, joita usein haudattiin arvostettujen vainajien mukana.

Teknologia

Chavínin kulttuurin merkittäviä teknologisia saavutuksia olivat maissinviljelyn tehostaminen, kangaspuut ja metallurgian kehittyminen. Chavínin kulttuurin uskottiin pitkään olleen Etelä-Amerikan ensimmäinen metallia työstänyt kulttuuri, mutta tuoreemmat löydöt osoittavat sekä kullan että kuparin työstön alkaneen jo aiemmin. Chavínin kulttuuri kehitti kuitenkin kullan, hopean ja kuparin työstön uudelle tasolle. Perun alue oli metallurgian kehityksen kannalta keskeisintä seutua.

Keskuspaikka

Chavínin kulttuuri on nimetty Pohjois-Perun vuoristossa sijaitsevan Chavín de Huántar -temppelikeskuksen mukaan. Se ei välttämättä kuitenkaan ollut Chavín-kulttuurin alkuperäinen syntysija. Kaupungin huippuvaihe oli noin 500–200 eaa.

Chavínin kulttuurille ominainen esineistö ja taide ovat useissa arkeologisissa kohteissa samantapaisia, mikä usein tulkitaan poliittisen ja yhteiskunnallisen yhtenäisyyden osoitukseksi. Kyseessä oli ehkä päällikkökuntien kokonaisuus, jossa yhteisöjen päälliköt omaksuivat valtansa ja asemansa merkiksi tiettyjä ylellisyystuotteita ja symboleja.

Chavín-kautta nimitetään varhaiseksi horisontiksi. Andien kronologiassa horisontti viittaa ajanjaksoon, jona Andien sivilisaation ydinalue oli kulttuurisesti ja poliittisesti yhtenäinen. Chavín-kaudella Andien aluetta ensimmäistä kertaa yhdisti laajalle levinnyt ideologia tai uskonto. Ei tiedetä, oliko kyseessä myös poliittisesti yhtenäinen valtakunta. Cupisniquen ja Chiripan kaltaisten paikallisten kulttuurien esiintyminen viittaa siihen, ettei Chavín de Huántar hallinnut koko Andien aluetta. Arkeologisessa aineistossa on viitteitä siitä, että väestöryhmät sotivat naapuriensa kanssa usein.

Lähteet

• Aldenderfer, Mark & Craig, Nathan M. & Speakman, Robert J. & Popelka-Filcoff, Rachel: Four-thousand-year-old gold artifacts from the Lake Titicaca basin, southern Peru. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 31.3.2008, 105. vsk, nro 13. DOI. Viitattu 23.4.2025. (englanniksi)
• Coe, Michael & Benson, Elizabeth & Snow, Dean: Atlas of Ancient America. Facts on File, 1986. ISBN 9780816011995 (englanniksi)
• Darvill, Timothy: The Concise Oxford Dictionary of Archaeology. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2021. ISBN 978-0-19-184278-8 (englanniksi)
• Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta. Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta. Tampere: Tampereen taidemuseon julkaisuja 94, 2001. ISBN 952-9549-62-8 ISSN 0782-3746
• Kerr, Anne & Wright, Edmund: A Dictionary of World History. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-968569-1 (englanniksi)
• Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History & Culture. (Second Edition. Volume 2 C–D.) Farmington Hills, Michigan: Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31442-6 Internet Archive Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
• Longhena, Maria & Alva, Walter: Historialliset kulttuurit. Peru, s. 18. Suomentanut Eija Kämäräinen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32994-8
• Moseley, Michael E.: The Incas and their Ancestors. (Second Revised Edition) London: Tahmes & Hudson, 2001. ISBN 9780500282779 Internet Archive Viitattu 17.4.2025. (englanniksi)
• Pärssinen, Martti: Andien ihminen. Ihminen ja ympäristö Keski-Andeilla. Madrid: Iberialais-amerikkalainen säätiö, Suomen Madiridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6
• Silberman, Neil Asher (toim.): The Oxford Companion to Archaeology. (2nd edition) Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-973921-9 (englanniksi)