Chavín de Huántar

Chavín de Huántar

Chavín de Huántar on Mosnajoen laaksossa Perun pohjoisella ylängöllä sijaitseva arkeologinen kohde. Se oli esikolumbiaanisen Chavín-kulttuurin uskonnollinen ja taloudellinen keskus noin vuosina 900–200 eaa. Nykyään raunioitunut keskus tunnetaan temppeleistään.

Arkkitehtuuri

Lanzón-steela.

Chavín de Huántar edustaa Etelä-Amerikan siihen mennessä edistyneintä arkkitehtuuria. Se sijaitsee Andeilla 3 180 metrin korkeudessa noin 250 kilometriä Limasta pohjoiseen. Marañónin alkulähteiden syvää laaksoa ympäröivät Keski-Andien jäätikköpeitteiset vuoret. Julkisista rakennuksista koostuvan keskustan pinta-ala on 6 hehtaaria ja asuinalueen 50 hehtaaria. Kaupungissa oli kehittynyt tuuletusaukkojen ja viemärien järjestelmä.

Pääasiallinen rakennuskompleksi koostuu ympäröivää maanpintaa matalammasta päällystetystä aukiosta ja sen pohjois-, länsi- ja itäpuolelle rakennetuista tasalakisista kummuista. Länsipuolinen 13 metriä korkea kumpu on suurin ja tunnetaan nykyään nimellä Castillo. Sen huipulla oli aikoinaan pieniä rakennuksia, mutta kumpu oli suurelta osin ontto ja toimi mahdollisesti hautapaikkana. Pohjois- ja eteläpuolen kummut ovat matalampia. Kumpujen ulkoseinät on peitetty muuratulla kivellä, mikä saa ne muistuttamaan pyramideja. Kivet on koristeltu jaguaaria, kaimaania, harpyijaa, anakondaa ja muita trooppisen viidakon eläimiä kuvaavin kaiverruksin. Ylhäältä katsoen pyramidikummut ovat U-kirjaimen muotoisia. Kulmikkaan U:n keskellä on syvennetty piha.

Pyramidikumpujen sisällä on maanalaisia käytäviä, kammioita ja vesikanavia. Suurimmasta temppelistä löydetty graniittinen kulttipatsas esittää ihmismäistä hahmoa, joka mahdollisesti oli Chavínin kulttuurin pääjumala. Lanzónina tunnettu veistos on yhä alkuperäisellä paikallaan. Tunnettu on myös Raimondin steela, joka esittää eläinsauvoja käsissään pitelevää jumalaa. Temppelin sisällä kulkevien pimeiden gallerioiden käyttötarkoitus on tuntematon. Osa olisi saattanut sopia varastoiksi, mutta suurin osa ei. Luis Lumbreras on ehdottanut, että niitä käytettiin uskonnollisiin menoihin liittyneiden äänien vahvistamiseen. Kolmannen selityksen mukaan ne liittyivät pappien initiaatioon. Esimerkiksi Kolumbian kogit pitävät edelleen nuoria poikia pimeydessä useiden vuosien ajan, jolloin heidän aistiensa uskotaan terävöityvän.

Uskonnollisia rituaaleja suoritettiin sekä pyramidien huipulla että maan alla. Suurin osa menoista toimitettiin todennäköisesti aukioilla.

Historia

Julio C. Tello aloitti Chavín de Huántarin kaivaukset vuonna 1919. Hän päätteli sen olleen Andien myöhempien sivilisaatioiden alkulähde, mutta myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu, että monet Chavínin kulttuurin piirteistä perustuivat Keski-Andien ylängön ja rannikon varhaisempiin kulttuureihin. Chavín de Huántarissa muinaisemmat vaikutteet yhdistyvät uudenlaiseksi taiteeksi ja monumentaaliarkkitehtuuriksi.

Chavín de Huántar sijaitsee kahden luonnollisen kulkuväylän risteyskohdassa. Alkujaan se oli todennäköisesti seremoniakeskus, jossa oli vain vähän pysyviä asukkaita. Vuoden 400 eaa. jälkeen asutuskeskus kasvoi noin 42 hehtaarin kokoon ja asukkaita oli yli 2 000. Siitä tuli etnisten ryhmien välisen kaupan keskus ja pyhiinvaelluskohde. Paikallinen väestö elätti itsensä maissin ja perunan viljelyllä sekä laamojen kasvatuksella. Kaukaisista maista saatiin eksoottisia käyttö- ja ylellisyystavaroita, ja vuoteen 300 eaa. mennessä on nähtävissä merkkejä luokkayhteiskunnan synnystä.

Chavín de Huántar oli Chavín-kulttuurin keskus noin vuosina 900–200 eaa. Kaupungin valta ei perustunut sodankäyntiin ja valloituksiin vaan uskonnolliseen kulttiin, jonka keskus se oli. Vähitellen sen vaikutteet levisivät kaikkialle Pohjois-Peruun. Paikasta tuli kaupan ja kulttuurivaihdon keskus, mutta maantieteensä vuoksi se ei edes suuruutensa päivinä ollut erityisen helposti saavutettava.

Chavínin seremoniakeskus oli tärkeä pyhiinvaelluskohde, jonka oraakkeli ennusti sateita. Ennusteet perustuivat kalenteriin ja Tyynenmeren sääilmiöiden tarkkailuun, ja niillä oli maanviljelyn kannalta suuri merkitys. Seremoniakeskuksesta löydettyjen muinaisjäänteiden perusteella tiedetään pyhiinvaeltajia saapuneen ainakin Limasta, Lambayequesta, Trujillosta, Cajamarcasta ja Huánucota.

Nykyään

Tulva hautasi osan Chavín de Huántarista vuonna 1945. Perun kulttuuriministeriö on sittemmin kiinnittänyt erityistä huomiota alueen suojeluun, tutkimukseen ja puhdistamiseen. Se on tunnetuimpia esikolumbiaanisen Amerikan kohteita ja lisättiin Unescon maailmanperintökohteiden luetteloon vuonna 1995. Muinaismuistoja uhkaavat eroosio, hallitsematon turismi ja mahdolliset tulvat.

Lähteet

• Darvill, Timothy: The Concise Oxford Dictionary of Archaeology. (3. laitos. Sähkökirja.) Oxford: Oxford University Press, 2021. ISBN 9780191842788 (englanniksi)
• Ilmonen, Anneli & Talvitie, Jyrki K. (toim.): Kultakruunu ja höyhenviitta. Inkat ja heidän edeltäjänsä – Perun kolme vuosituhatta. Tampere: Tampereen taidemuseon julkaisuja 94, 2001. ISBN 952-9549-62-8 ISSN 0782-3746
• Kinsbruner, Jay & Langer, Erick D. (toim.): Encyclopedia of Latin American History & Culture. (Second Edition. Volume 2 C–D.) Detroit • New York • San Francisco • New Haven, Conn. • Waterville, Maine • London: Gale, 2008. ISBN 978-0-684-31442-6 Internet Archive Viitattu 20.4.2025. (englanniksi)
• Pärssinen, Martti: Andien ihminen. Ihminen ja ympäristö Keski-Andeilla. Madrid, Espanja: Iberialais-amerikkalainen säätiö, Suomen Madiridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6

Viitattu

Unescon maailmanperintökohteet Perussa

• Arequipan historiallinen keskusta
• Caralin pyhä kaupunki
• Chan Chanin arkeologinen alue
• Chavinin arkeologinen alue
• Cuscon kaupunki
• Huascaránin kansallispuisto
• Liman historiallinen keskusta
• Machu Picchu
• Manún kansallispuisto
• Nazcan ja Pampas de Jumanan kalliopiirrokset
• Inkavaltakunnan tieverkosto
• Río Abiseon kansallispuisto