Charles Lightoller

Charles Lightoller

Charles Herbert Lightoller (30. maaliskuuta 1874 – 8. joulukuuta 1952) tunnetaan parhaiten huono-onnisen postilaiva RMS Titanicin toisena perämiehenä.

Lightollerin vuoro komentosillalla loppui tuntia ja neljääkymmentäviittä minuuttia ennen törmäystä jäävuoreen. Hän oli hytissään kun laiva törmäsi jäävuoreen ja neljäs perämies Boxhall myöhemmin kiiruhti hakemaan hänet hytistään kannelle. Lightollerin tajuttua tilanteen hän alkoi välittömästi avustaa matkustajien laittamisessa pelastusveneisiin.

Lightoller oli ainoa Titanicin upseereista, joka noudatti loppuun asti käskyä, jonka mukaan miehiä ei saanut laskea pelastusveneisiin ennen naisia ja lapsia. Hän avusti pelastuslautta B:n laskussa, kunnes kannelle tulviva vesi vei sen mukanaan, jonka seurauksena hän joutui veden alle. Lightoller myöhemmin nousi pintaan ja ui ympärikääntyneen pelastuslautta B:n luo ja sai otteen veneestä samalla kun etummainen savupiippu romahti luoden suuren aallon, joka pyyhkäisi ympärikääntyneen veneen matkustajineen kauemmaksi laivasta. Lightoller myöhemmin pelastui veneen päällä olleiden matkustajien kanssa veneeseen 12, josta hän nousi viimeisenä matkustajana kaikista veneistä Carpathialle. Turman jälkeen Lightoller todisti onnettomuudesta Christian Science Journalille kiittäen Jumalaa pelastumisestaan. Lightoller kirjoitti myöhemmin päiväkirjan kokemuksistaan Titanicilla.

Myöhemmin Lightoller toimi RMS Oceanicin perämiehenä ja Kuninkaallisessa laivastossa Ensimmäisessä maailmansodassa. Lightoller oli myöhemmin osallisena Dunkirkin operaatiossa avustamassa sotilaiden evakuointia Ranskasta. Lightoller kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1952 78-vuotiaana. Hänen ruumiinsa tuhkattiin ja siroteltiin Mortlake Crematoriumiin Richmondiin, Lontooseen.

Vuoden 1997 Titanic-elokuvassa Lightolleria näytteli Jonathan Phillips. Elokuvassa Lightoller nähdään varoittamassa kapteeni Smithiä jäävuoren havaitsemisesta ja pitämässä kiinni pelastuslautta B:stä etummaisen savupiipun romahdettua.