Cerium(IV)oksidi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cerium(IV)oksidi
Cerium(IV) oxide.jpg
Ceria-3D-ionic.png
Tunnisteet
CAS-numero 1306-38-3
Ominaisuudet
Molekyylikaava CeO2
Moolimassa 172,11 g/mol
Ulkomuoto Vaaleankeltainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 2 600 °C[1]
Kiehumispiste 3 500 °C
Tiheys 7,132 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen[1]

Cerium(IV)oksidi eli ceriumdioksidi (CeO2) on cerium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa eräiden lasilaatujen valmistamiseen ja katalyyttinä. Cerium muodostaa myös toisen oksidin cerium(III)oksidin.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa cerium(IV)oksidi on valkoista tai hieman kellertävää kiteistä ainetta. Cerium(IV)oksidin kiderakenne muistuttaa kalsiumfluoridin rakennetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematon, mutta liukenee happoihin. Happoihin liukenemista parantaa pelkistimen läsnäolo. Happo-emäsluonteeltaan cerium(IV)oksidi on amfoteerinen aine ja reagoi sulien alkalimetallihydroksidien, kuten natriumhydroksidin kanssa muodostaen ceraattisuoloja.[1][2][3]

CeO2 + 2 NaOH → Na2CeO3 + H2O

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cerium(IV)oksidia valmistetaan joko hapettamalla metallista ceriumia ilman hapen avulla tai kuumentamalla muita ceriumyhdisteitä kuten ceriumkarbonaattia, ceriumnitraattia tai ceriumoksalaattia.[1][2][3]

Tärkein cerium(IV)oksidin käyttö on muun muassa lasisten peilien ja optisen lasin kiillotus. Yhdistettä voidaan käyttää myös lasin värin poistoon ja opalilasin valmistuksessa. Muita cerium(IV)oksidin käyttökohteita ovat katalyyttinä toimiminen hapetusreaktioissa kuten typpihapon ja ammoniakin valmistuksessa sekä itsestäänpuhdistuvissa uuneissa.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 521. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Barry T. Kilbourn: Cerium and Cerium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 20.3.2014
  3. a b c Klaus Reinhardt & Herwig Winkler: Cerium Mischmetal, Cerium Alloys, and Cerium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 20.3.2014
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.