Siirry sisältöön

Cecilia Bartoli

Wikipediasta
Cecilia Bartoli
Cecilia Bartoli Rossinin La Cenerentola -oopperassa, Salle Pleyel -sali Pariisissa.
Cecilia Bartoli Rossinin La Cenerentola -oopperassa, Salle Pleyel -sali Pariisissa.
Henkilötiedot
Syntynyt4. kesäkuuta 1966 (ikä 59)
Rooma, Italia
Kansalaisuus Italia
Ammatti oopperalaulaja
Muusikko
Tyylilajit ooppera
Levy-yhtiöt Decca Records ja Deutsche GrammophonView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
[https://www.ceciliabartoli.com/ ceciliabartoli.com
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Cecilia Bartoli [tʃeˈtʃiːlja ˈbartoli] (s. 4. kesäkuuta 1966 Rooma, Italia) on italialainen oopperalaulaja, äänialaltaan mezzosopraano.[1] Hän on menestynyt erityisesti Händelin, Mozartin ja Rossinin laulajana[2] ja myös vähemmän tunnettujen barokkikappaleiden esittäjänä.[3]

Bartoli on lyyrinen ja dramaattinen koloratuuri. Hänen äänessään on harvinainen sointiväri. Bartoli on ollut 2000-luvulla yksi suosituimmista oopperalaulajista. Konserttiyleisö pitää Bartolissa erityisesti hänen eläväisestä ja pirteästä lavaesiintymisestään[2].

Vuonna 2016 Cecilia Bartoli sai ruotsalaisen Polar-musiikkipalkinnon.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bartolin vanhemmat olivat molemmat ammattilaulajia, ja he antoivat hänelle ensimmäiset musiikkitunnit. Hän esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti yhdeksänvuotiaana[3], jolloin hän oli Toscassa paimenpojan roolissa. Myöhemmin Bartoli opiskeli Conservatorio di Santa Ceciliassa Roomassa.

Toisin kuin useimmat muut oopperalaulajat, Bartoli sai menestystä jo alle 20-vuotiaana. Tämä on epätavallista ammatissa, jossa äänen kypsyys saavutetaan vasta noin 30 vuoden iässä. Bartoli nähtiin kykykilpailussa Italian televisiossa 19-vuotiaana vuonna 1985. Orkesterinjohtaja Riccardo Muti näki hänen esityksensä ja kutsui hänet esiintymiskokeeseen La Scalaan. Herbert von Karajan pyysi häntä laulamaan Salzburgin vuoden 1990 pääsiäisfestivaaleilla, mutta Karajan kuoli yllättäen ja hanke jäi toteutumatta.

Bartoli on koonnut äänelleen sopivan ohjelmiston. Mozartin ja Rossinin lisäksi hän on kiinnostunut myös barokista ja varhaisklassisen ajan musiikista, kuten Christoph Willibald Gluckista, Antonio Vivaldista, Joseph Haydnista ja Antonio Salierista. Vuoden 2005 alussa hän lauloi koloratuurisopraanolle tarkoitetun Kleopatran osan Georg Friedrich Händelin Giulio Cesaressa. Äänen kehittyessä siihen tuli täyteläisyyttä ja ”suuruutta”, jonka puuttesta häntä aiemmin paljon arvosteltiin.

Bartoli vieraili Suomessa toukokuussa 2009.[3] Vuonna 2016 hän sai ruotsalaisen Polar-musiikkipalkinnon.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bartoli, Cecilia (LCCN-tunniste) 6.4.1992 (päivitetty 21.4.2013). Yhdysvallat: Kongressin kirjasto. Viitattu 15.2.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b Lampila, Hannu-Ilari: Iloinen Cecilia Bartoli vakavoituu. Helsingin Sanomat, 24.5.2009, s. C3. maksullinen artikkeli. Viitattu 24.5.2009.
  3. ↑ a b c Oopperatähti Cecilia Bartoli konsertoi toukokuussa Helsingissä (Arkistolinkki) Helsingin Sanomat. 5.6.2008. Arkistoitu 8.6.2008. Viitattu 24.5.2009.
  4. ↑ a b Koppinen, Mari: Supertuottaja Max Martin ja mezzosopraano Cecilia Bartoli saivat Ruotsissa miljoonapalkinnot (arkistolinkki) Helsingin Sanomat. 10.2.2016. Arkistoitu 25.12.2016. Viitattu 21.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Cecilia_Bartoli&oldid=23460207”