Cartimandua

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cartimandua
Cartimandua luovuttaa Caractacuksen roomalaiselle kenraali Ostoriukselle.
Cartimandua luovuttaa Caractacuksen roomalaiselle kenraali Ostoriukselle.
Briganttien kuningatar
Henkilötiedot
Syntynyt
Kuollut
Iso-Britannia

Cartimandua oli brittiläisen brigantti-heimon kuningatar vuoteen 69 saakka. Brigantti-heimon alueet muodostivat Rooman alaisen vasallikuningaskunnan Britannian provinssin pohjoispuolella ja Cartimandua oli roomalaisten tärkeä liittolainen. Hän otti vangiksi ja luovutti roomalaisille Rooman vastaista kapinaa johtaneen Caratacoksen vuonna 51. Sittemmin hän soti roomalaisten tuella entistä miestään Venutiusta vastaan menettäen lopulta valtaistuimensa vuonna 69.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brigantti-heimon alueet nykyisen Englannin kartalla.

Cartimanduan tarina tunnetaan roomalaisen historioitsija Tacituksen kirjoitusten kautta. Cartimandua oli roomalaisen Britannian provinssin pohjoispuolella suuria alueita hallineen brigantti-heimon kuningatar. Naisten asema yhteisöjensä johtajina ei ilmeisesti ollut tavaton ja Tacitus kirjoittikin, että britit eivät ottaneet sukupuolta huomioon valitessaan johtajiaan hänen kertoessaan toisesta tunnetusta brittien naisjohtajasta Boudiccasta. Nimi Cartimandua on kelttiläinen ja se koostuu kahdesta juuresta. Jälkimmäinen viitannee poniin tai pieneen hevoseen, mutta ensimmäisen osan merkitystä ei tunneta. Brigantti-heimo oli Rooman vasallikuningaskunta, jollaisia olivat samaan aikaan kuningas Cogidubnuksen hallitsema kuningaskunta Britannian eteläosassa ja Prasutagusin kuningaskunta nykyisen East Anglian alueella.[1] Cartimandua oli sopinut vasalliudestaan keisari Claudiuksen kanssa vuonna 43.[2]

Näihin aikoihin catuvellaunien heimon päällikkö Caratacos oli yhdistänyt monet Britannian heimot kapinaan roomalaisia vastaan. Vuonna 51 hän jäi kuitenkin Cartimanduan vangiksi ja tämä luovutti hänet edelleen roomalaisille vuonna 51. Tacitus kirjoittaa tarkemmista tapahtumista kahdella hieman eri tavalla teoksissaan Taistelu keisarivallasta ja Keisarillisen Rooman historia. Taistelu keisarivallasta kertoo kuinka Caratacuksen vangiksi jäämisen jälkeen Cartimanduan ote vallasta oli vahvistunut ja hän vaurastui toimitettuaan roomalaisille keisari Claudiuksen Britannian valloitusta juhlistaneen triumfin tärkeimmän osan eli vangitun Caratacoksen päästen näin roomalaisten suosioon. Vahvistuneen asemansa myötä Cartimandua erosi miehestään Venutiuksesta ottaen uudeksi puolisokseen Vellocatus-nimisen soturinsa. Tacituksen mukaan uuden miehen valinnan taustalla oli Cartimanduan libido ja villi luonne. Tämä taas aiheutti skandaalin, jonka siivittämänä Venutius soti kunigatarta vastaan. Cartimandua jäi alakynteen ja pyysi roomalaisten apua, jolloin nämä lähettivät hänen tuekseen sotilaitaan. Rooimalaisten tuen avuilla välitön kriisi vältettiin, mutta sota Venutiusta vastaan jatkui. Keisarillisen Rooman historian mukaan Venutius oli ollut aluksi uskollinen Roomalle ja hänen erottuaan Cartimanduasta syttyi heimon sisäinen sota, jonka aikana Venutius kääntyi roomalaisia vastaan. Cartimandua oli vanginnut vilpillisesti Venutiuksen veljen ja muita sukulaisia, mikä suututti osan heimosta. Osa heistä ei myöskään halunut alistua naisen johdettavaksi. Seurasi sota, jota ennakoiden roomalaiset olivat lähettäneet joukkojaan Cartimanduan tueksi.[1]

Roomalaisten tuki auttoi aluksi Cartimanduaa säilyttämään valtansa, mutta hän kukistui viimein neljän keisarin vuonna 69. Roomalaisen ratsuväen onnistui pelastaa hänen henkensä, mutta hän ei saanut myöhemmin valtaistuintaan takaisin.[3] Roomalaiset saattoivat tehdä vastaiskunsa vasta sisällissodan loputtua. He voittivat Venutiuksen joukot vuonna 71 keisari Vespasianuksen johdolla ja brigantti-heimon alueet liitettiin Rooman valtakuntaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b John T. Koch: Celtic Culture: A Historical Encyclopedia, s. 345-346. Volume I. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-445-8. (englanniksi)
  2. a b Cartimandua Encyclopædia Britannica. Viitattu 7.3.2018. (englanniksi)
  3. Cartimandua Oxford Reference. Viitattu 7.3.2018. (englanniksi)