Tämä on lupaava artikkeli.

Caroline Herschel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Caroline Herschel
Caroline Herschelin muotokuva.
Caroline Herschelin muotokuva.
Henkilötiedot
Syntynyt16. maaliskuuta 1750
Hannover, Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunta
Kuollut9. tammikuuta 1848 (97 vuotta)
Hannover, Saksan liitto
Koulutus ja ura
Tutkimusalue tähtitiede
Tunnetut työt useiden komeettojen löytäminen
Palkinnot Royal Astronomical Societyn kultamitali (1828)
Preussin tiedeakatemia kultamitali (1847)

Caroline Lucretia Herschel (16. maaliskuuta 1750 Hannover, Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunta9. tammikuuta 1848 Hannover, Saksan liitto) oli saksalaissyntyinen tähtitieteilijä. Hän aloitti uransa Uranuksen löytäneen veljensä William Herschelin apulaisena. Hän löysi itsekin muun muassa komeettoja ja kaasusumuja. Herschelistä tuli ensimmäinen tieteellisestä työstä palkkaa saanut nainen, kun Yrjö III palkkasi hänet virallisesti veljensä apulaiseksi. Herschel sai ansioistaan muun muassa ensimmäisen naisena Royal Astronomical Societyn kultamitalin.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caroline Herschel syntyi 1750 Hannoverissa. Hän oli kahdeksas Anna Ilse Moritzenin ja Issak Herschelin kymmenestä lapsesta.[1] Caroline sairasti 10-vuotiaana pilkkukuumeen, mikä vaikutti hänen pituuskasvuunsa. Hän jäi alle 130 senttimetriä pitkäksi, ja hänelle jäi sairaudesta arpia.[2]

Carolinen neljä veljeä saivat musiikillisen koulutuksen, ja Caroline itse oli kiinnostunut tieteistä. Hänen isänsä vei muun muassa hänet öisin tutustumaan tähtitaivaaseen, mutta hänen äitinsä vastusti asiaa. Issak joutui sotajoukkoihin taistelemaan Ranskan armeijaa vastaan, ja Carolinen äiti piti tytärtänsä tiukassa hallinnassa. Issak palasi sairaana kotiin vuonna 1760, ja Caroline toimi tämän jälkeen käytännössä perheen palvelijana.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikosta tähtitieteilijäksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Herschel tutkimassa teleskooppia ja Caroline merkitsemässä löydöksiä.

Herschelit olivat musikaalisia, ja Carolinen veli William Herschel muutti Englantiin opettamaan musiikkia ja soittamaan urkuja. Caroline muutti 22-vuotiaana veljensä perässä.[1] William opetti siskoansa laulamaan, mutta hän opetti tälle myös englantia ja matematiikkaa.[3] Bathissä Carolinesta tuli menestyvä laulaja. Sisarukset tekivät menestyksekkään uran, mutta he kumpikin esiintyivät viimeisen kerran julkisesti vuonna 1782, jolloin William Herschel hyväksyi paikan Yrjö III:n hoviastronomina.[4]

William Herschel oli kiinnostunut tähtitieteestä noin 35-vuotiaana, ja Caroline työskenteli hänen avustajanaan ja kiillotti muun muassa peilejä. William oli löytänyt Uranuksen vuonna 1781, ja kaksi vuotta myöhemmin aloitti 20 vuotta kestäneen yötaivaan tutkimuksensa. Caroline kirjoitti ylös Williamin teleskoopilla tekemät löydökset, ja he koostivat 2 500 uutta kaasusumua ja tähtijoukkoa käsittäneen listan.[1]

Tunnustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caroline Herschelille kuulunut teleskooppi.

Caroline Herschel tutki taivasta myös itsenäisesti pienemmällä laitteella. Hän löysi 26. helmikuuta 1783 avoimen tähtijoukon, joka tunnetaan nimellä NGC 2360. Kaikkiaan hän löysi 14 uutta kaasusumua, muun muassa NGC 205:n. Herschel havaitsi 1. elokuuta 1786 hitaasti liikkuvan kohteen työtaivaalla. Hän ilmoitti välittömästi löydöstään, ja hänestä tuli ensimmäinen komeetan löytänyt nainen. Caroline Herschel alkoi saada tunnustusta veljensä rinnalla, ja vuonna 1787 Yrjö III palkkasi virallisesti hänet veljensä apulaiseksi. Hän oli näin ensimmäinen nainen, joka sai palkkaa tieteellisestä työstä.[1]

Kun William Herschel meni naimisiin 1788, Caroline pystyi keskittymään enemmän tähtitieteeseen, sillä hänen ei tarvinnut enää keskittyä samalla tavalla kodinhoitamiseen. Seuraavan vuosikymmenen aikana hän löysi seitsemän komeettaa.[1] Niistä viiden Herschelin katsotaan olleen ensimmäinen löytäjä.[2] Hän tarkisti myös John Flamsteedin tekemän tähtiluettelon ja ilmoitti yli 550 tähden puuttumisesta.[1]

Tutkimustensa lisäksi Caroline Herschel osallistui veljenpoikansa Johnin koulutukseen. John vietti pitkiä aikoja tätinsä kanssa ja sai tältä valtavasti vaikutteita. John kävi lopulta Cambridgen yliopiston ja valittiin Royal Societyyn.[3]

William Herschelin kuoltua vuonna 1822 Caroline palasi Hannoveriin, jossa hän eli loppuikänsä. Hannoverissa hän viimeisteli 2 500 kaasusumun ja tähtijoukon luettelonsa.[4] Herschelille myönnettiin vuonna 1828 Royal Astronomical Societyn kultamitali. Seuraavan kerran kyseisen tunnustustuksen sai naispuolinen tutkija vasta vuonna 1996, jolloin mitali myönnettiin Vera Rubinille. Preussin tiedeakatemia puolestaan palkitsi Herschelin kultamitalillaan vuonna 1847.[2] Herschel katui hieman sitä, että vietti viimeiset 25 elinvuottansa Hannoverissa. Hän oli kuitenkin aikansa tiedekuuluisuus, ja esimerkiksi Carl Friedrich Gauss vieraili hänen luonaan. Herschel kuoli 97-vuotiaana tammikuussa 1848.[3]

Hershel löysi urallaan kahdeksan komeettaa, joista useimmat tunnetaan Herschelin nimellä. Hänen ensimmäinen komeettalöytönsä tunnetaan nykyään nimellä 35P/Herschel–Rigollet.[4] Johann Palisan vuonna 1888 löytämä asteroidi 281 Lucretia ja Kuussa oleva C. Herschelin kraatteri on nimetty Herschelin mukaan.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Taylor Redd, Nola: Caroline Herschel Biography Space.com. 4.9.2012. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  2. a b c McGoogan, Cara & Lomas, Claire: Who was Caroline Herschel? The Cinderella tale of a pioneering female astronomer The Telegraph. 17.3.2016. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  3. a b c d O’Connor, J. J. & Robertson, E. F: Caroline Lucretia Herschel MacTutor. 7/1999. School of Mathematics and Statistics, University of St Andrews. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)
  4. a b c Caroline Lucretia Herschel Encyclopædia Britannica. 6.1.2021. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)
  5. Caroline Lucretia Herschel (March 16, 1750 - January 9, 1848) SEDS USA. Viitattu 1.2.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 440. "Caroline Lucretia Herschel (1750–1848)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.