Carmine Gallone
Carmine Gallone (18. syyskuuta 1886 Taggia – 4. huhtikuuta 1973 Frascati) oli italialainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan varsinkin historiallisista ja oopperaelokuvistaan.
Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttelijänä ja näytelmäkirjailijana toiminut Gallone liittyi vuonna 1913 Cinesiin tuoden mukanaan vaimonsa Stanislawa Winaverin, josta tuli Soava Gallonen nimellä yksi mykkäelokuvan suurista tähdistä. Gallonen ensimmäinen ohjaustyö oli La donna nuda (”Alaston nainen”) vuonna 1914. Seuraavina vuosina hän teki joukon hienostuneita komedioita ja melodraamoja muun muassa näyttelijä Lyda Borellin ja käsikirjoittaja Lucio D’Ambran kanssa. 1920-luvun puolivälissä Gallone ohjasi historialliset elokuvat La cavalcata ardente (”Hurja kavalkaadi”, 1925) ja Pompejin viimeiset päivät (Gli ultimi giorni di Pompei, 1926).[1]
Italialaisen elokuvan kriisivuosina Gallone työskenteli muun muassa Ranskassa, jossa hän tutustui René Clairiin ja teki useita Henri-Georges Clouzot’n käsikirjoittamia elokuvia. Vuonna 1936 Gallone palasi Italiaan, jossa hän ohjasi fasistien rahoittaman elokuvan Scipio Africanus, Afrikan valloittaja (1937). Sitä pidetään yleisesti hänen uransa allonpohjana, vaikka se aikanaan saikin Mussolini-palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla. Sen jälkeen Gallone keskittyi tekemään säveltäjäelämäkertoja ja oopperaelokuvia. Yli sata ohjaustyötä käsittäneen uransa lopuksi hän kuvasi peplum-elokuvan Kartago liekeissä (1960) ja kaksi Isä Camillo -elokuvaa.[2]
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yöperhonen, 1916
- Malombran linnan salaisuus, 1917
- Scipio Africanus, Afrikan valloittaja, 1937
- Kartago liekeissä, 1960
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
