Yöperhonen (vuoden 1916 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yöperhonen
La falena
Lyda Borelli ja Andrea Habay.
Lyda Borelli ja Andrea Habay.
Ohjaaja Carmine Gallone
Käsikirjoittaja Carmine Gallone (sovitus)
Perustuu Henry Bataillen näytelmään Le Phalène (1913)
Kuvaaja Giovanni Grimaldi
Lavastaja Vincenzo Giurgola
Pääosat Lyda Borelli, Andrea Habay
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Cines
Ensi-ilta 25. maaliskuuta 1916 (Rooma)
Kesto 1748 metriä
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb

Yöperhonen (ital. La falena) on vuonna 1916 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Henry Bataillen näytelmään perustuvan melodraaman on ohjannut Carmine Gallone. Sen pääosaa esittää elokuvadiiva Lyda Borelli.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunis kuvanveistäjä Thea di Marlievo on rakastunut Filippoon, mutta juuri ennen häitä hän saa kuulla sairastavansa tuberkuloosia. Thea päättää jättää rakastamansa miehen ja nauttia jäljellä olevasta elämästään täysin rinnoin. Thean äiti ja Filippo eivät ymmärrä häntä. Kamppailun jälkeen Thea heittäytyy miehen syleilyyn, mutta matkustaa pian Pariisiin, jossa hän jatkaa mielipuolista elämäänsä. Sairauden edetessä Thea järjestää viimeiset juhlat, joissa hän toivoo näkevänsä Filippon. Tämä ei ilmesty paikalle, sillä hän on mennyt naimisiin toisen naisen kanssa. Pitkien ja kummallisten jäähyväisten jälkeen Thea näyttäytyy alastomana kutsuvieraille, jotta he muistaisivat hänen ruumiinsa täydellisyyden. Sitten hän tekee itsemurhan syanidikapselin avulla.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Lyda Borelli  … Thea di Marlievo  
 Andrea Habay  … Filippo  
 Francesco Cacace  … Lignères  
 Giulia Cassini-Rizzotto  … ruhtinatar Maria  
 Nella Montagna  … Thean äiti  
 Lina Dax  … Allegra  
 Alfonso Cassini  … Thean oppimestari[1]  

Tuotanto ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cinesin tuottama Yöperhonen perustuu ranskalaisen Henry Bataillen näytelmään Le Phalène (1913)[1]. Elokuvasta on säilynyt vain kymmenen minuutin pituinen katkelma, joka todistaa sen olevan tyypillinen yläluokkainen intohimodraama[2].

Aikalaiskriitikot pitivät Yöperhosta keinotekoisena ja epäuskottavana ja vierittivät sen viat etupäässä näytelmäsovituksen niskoille[1]. Yleisön keskuudessa elokuva näyttää menestyneen paremmin[3].

Elokuvaa esitettiin Suomessa syksyllä 1917. Oululaisessa Kansan Tahdossa julkaistussa ilmoituksessa sitä ylistettiin poikkeuksellisin ylisanoin: ”Elävienkuvien korkein tähänastinen saavutus on Yöperhonen, joka on merkittävä tämän näytäntökauden filmien kuningattareksi. Kuva on hieno ja liikuttava, herkimpiä tunnesäikeitä hellävaroen hipova. Yöperhonen on kyhätty hienoja luonteita varten. Yöperhonen on kaikinpuolin ehyt taideluomus, sen ylöspano on mestarin kädellä huollettu. Yöperhonen on kaikkialla, missä sitä on esitetty, saavuttanut yleisön jakamattoman suosion. Lida Borelli, Cines-tehtaan filmitähti, esittää pääosan niin sielullisesti, että näyttämötaiteen ihailijat voivat herkutella tällä loistokuvalla.”[4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1916, prima parte (1992), s. 173–176.
  2. Il cinema ritrovato festival.ilcinemaritrovato.it. Viitattu 2.7.2016.
  3. Sempre in penombra sempreinpenombra.com. Viitattu 2.7.2016.
  4. Työmies, 25.9.1917.
  5. Kansan Tahto, 1.12.1917.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]