Carlo Levi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carlo Levi vuonna 1947 (kuva:i Carl Van Vechten

Carlo Levi (29. marraskuuta 1902 Torino, Italia4. tammikuuta 1975 Rooma), oli Italian juutalainen kirjailija ja kuvataiteilija, aktivisti, antifasisti ja hän oli koulutukseltaan lääkäri. Hän oli erä maansa huomattavimpia 1900-luvun kertojia.

Mistä tunnetaan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlo Levin tunnetuin teoksensa on Cristo si è fermato a Eboli, joka julkaistiin vuonna 1945 ja tunnetaan meillä Suomessa nimellä Jumalan selän takana 1956.[1] Siinä kirjoittaja kertoo omasta sisäisestä maanpaosta Lucanian kaupunkiin Alianoon Italiassa, kun hänet oli pidätetty suhteistaan poliittisiin aktivisteihin. Vuonna 1979 teki elokuvaohjaaja Francesco Rosi kirjaan perustuvan elokuvan Kristus pysähtyi Eboliin. Kirjan Lucania, nykyisin Basilicata, oli historiallisesti katsottuna kaikkein köyhintä ja jälkeenjääneintä seutua koko eteläisessä Italiassa. Tämä Levin sympaattinen ja vailla poliittista agendaa oleva teos herätti sodanjälkeisen italialaiset päättäjät toiminaan ”etelän ongelman” ratkaisemiseksi.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levi syntyi Torinossa, Piemonten maakunnassa, keskiluokkaiseen ja juutalaistaustaiseen Ercole Levin ja hänen vaimonsa Annetta Trevesin, joka oli italialaisen lehtimiehen ja merkittävän poliitikon Claudio Trevesin sisar, perheeseen. Levi pääsi ylioppilaaksi vuonna 1917 Torinon Liceo Alfierista. Hän opiskeli lääketiedettä Torinon yliopistossa ja valmistui sieltä erinomaisin arvosanoin vuonna 1924.

Opiskeluaikanaan hän tutustui ja ystäväystyi Piero Geobettin kanssa. Tämä johdatti Levin kiinnostuksen poliittiseen aktivismiin, ja jatkui läpi hänen elämänsä. Melko pian yliopistosta valmistumisensa jälkeen Levi esitteli muutamia taideteoksiin Venetsian VIX Biennaalessa.[2]

Carlo Levi ei kuitenkaan hylännyt täysin lääketiedettä taiteellisen työnsä tähden. Vuosina 1924 – 1938 hän työskenteli Torinon yliopistossa professori Michelin assistenttina. Samaan aikaan hän myös suoritti jatko-opintojaan Pariisissa, mutta vuoden 1927 aikana Levi kuitenkin teki päätöksen omistautua kokonaan taiteelliselle työskentelylle. Pariisissa oleskelunsa aikana, niin lääketieteilijänä kuin taiteilijanakin, Carlo Levi solmi useita tärkeitä ystävyyssuhteita 1900-luvun tärkeisiin vaikuttajiin, joista mainittakoon mm. Sergei Prokofjev, Igor Stravinsky, Alberto Moravia ja Giorgio de Chirivo. Vuosina 1932 – 1934 Levi asui Pariisissa, joskin käväisi enonsa Claudio Trevesin hautajaisissa vuonna 1933.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paura della pittura (1942)
  • Cristo si è fermato a Eboli (Einaudi, 1945) Jumalan selän takana, suom. Helka Hiisku, 1956
  • Paura della libertà (1946)
  • L'orologio (Einaudi, 1950)
  • Le parole sono pietre (Einaudi, 1955)
  • II futuro ha un cuore antico (Einaudi, 1956)
  • La doppia notte dei tigli (Einaudi, 1959)
  • Un volto che ci somiglia (Ritratto dell'Italia) (Einaudi, 1960)
  • Tutto il miele è finito (Einaudi, 1964)
  • Quaderno a cancelli (Einaudi, 1979; post mortem)
  • Coraggio dei miti (Scrìtti contemporanei 1922–1974) (De Donato, 1975; post mortem)
  • Carlo Levi inedito: con 40 disegni della cecità, Donato Sperduto (ed.), Edizioni Spes, Milazzo, 2002.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Levi, Carlo”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 154. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
  2. Levi, Carlo, and Gigliola De Donato. Roma fuggitiva: una città e i suoi dintorni. Saggi. Roma: Donzelli, 2002: 157
  3. Levi, Carlo, and Gigliola De Donato. Roma fuggitiva: una città e i suoi dintorni. Saggi. Roma: Donzelli, 2002: 158–159