Carl Nordensvan

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Lennart Nordensvan

Carl Lennart Nordensvan (17. lokakuuta 1892 Kuopio24. lokakuuta 1980) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hänen vanhempansa olivat hovineuvos Carl Magnus Nordensvan ja Mathilda Robertina Åberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Märta Dagmar Lindebergin kanssa.[1] Hän omisti osia Sjundbyn kartanosta.[1]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordensvan kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1912–1915.[2][3]

Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Libaussa jääkäreille järjestetyltä moottoriajoneuvokurssilta vuodelta 1917.

Nordensvan liittyi yhtenä vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 13. toukokuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään 31. elokuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Nordensvan otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän osallistui Libaussa pidetyille autokursseille ja toimi kouluttajana Polangenin erikoiskursseilla (pommarikurssi) räjähdystekniikassa ja opetti myös moottoripyöräkursseilla vuonna 1917. Hän saapui Suomeen kolme miehisen komennuskunnan johtajana Ruotsin kautta 31. joulukuuta 1917.

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Suomen sisällissota

Nordensvan räjäytti sisällissodan alussa tammikuun 27 ja 28 päivän välisenä yönä kaksi pientä rautatiesiltaa Korkeakosken ja Haapamäen väliseltä rataosalta. Lisäksi hän tuhosi itse rataa useasta kohden kyseiseltä väliltä. Seuraavana yönä hän tuhosi Kolhon rautatiesillan, joka katkaisi rautatieyhteyden Tampereen ja Haapamäen väliltä. Seuraavana tehtävänään Nordensvanilla oli lähteä 29. tammikuuta 1918 illalla Haapamäelle yhdessä jääkäri Yrjö Väinönheimon kanssa. Heidän mukanaan oli pieni suojeluskuntaosasto, jonka turvin he miehittivätkin Haapamäen ja turvasivat sen siihen asti, kunnes pohjalainen apujoukko jääkäriluutnantti Paul Walleniuksen ja Lapualainen apujoukko Matti Laurila vanhemman johdolla ottivat paikkakunnan komentoonsa 30. tammikuuta 1918 illalla.

Nordensvan johti yhdessä Matti Laurila vanhemman kanssa ensimmäistä Valkoisen armeijan joukkojen hyökkäysliikettä Haapamäeltä Vilppulaa ja Lylyä vastaan. Nordensvan otti joukkoineen 4. helmikuuta 1918 haltuunsa Ruoveden kirkonkylän ja torjui 5. helmikuuta 1918 Paarlammin taistelussa punaisten yrityksen päästä Ruovedelle. Ruovedeltä Nordensvan palasi takaisin Vilppulaan, missä hän johti paikkakunnan puolustusta 7. helmikuuta 1918, jonka jälkeen hänelle annettiin Väärinmajan lohkon komentajuus. Nordensvan toimi 14. maaliskuuta 1918 alkaen Mannisen kolonnan johtajana rintamanmurtotaisteluissa. Tamperetta vastaan aloitetuissa taisteluissa Nordensvan toimi 22. maaliskuuta 1918 alkaen Hämeen ryhmän II Mannisen pataljoonan komentajana.

Tampereen valtauksen jälkeen Nordensvan määrättiin Vaasan rykmentin 1 pataljoonan komentajaksi. Sisällissodan aikana Nordensvan osallistui taisteluihin Korkeakoskella. Suinulassa, Kangasalla, Vehmaisissa, Haiharassa, Messukylässä, Kalevankankaalla, Tampereella ja Viipurissa.

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan jälkeen Nordensvan toimi 19. kesäkuuta 1918 alkaen Vaasan rykmentin komentajana siihen saakka, kunnes rykmentti hajotettiin. Rykmentin hajottamisen jälkeen Nordensvan siirrettiin 8. elokuuta 1918 alkaen Yleisesikunnan etappitoimistoon, missä hänen tehtävänään oli valmistella ja suunnitella moottoroitujen joukkojen perustamista. Tämän jälkeen hänet nimitettiin näin muodostettujen autojoukkojen päälliköksi (myöhemmin Autopataljoona) 1. tammikuuta 1919. Autopataljoonasta hän erosi 19. maaliskuuta 1921 ja siirtyi Autoliike Oy Hans Koch ab:n johtokunnan teknilliseksi jäseneksi ja myyntipäälliköksi ja palveli yritystä vuoteen 1926 saakka. Vuonna 1926 hän oli perustamassa Oy Auto-Via Ab:ta ja toimi yrityksen myyntipäällikkönä vuoteen 1929 saakka, jonka jälkeen hän toimi Oy Kelton Ab:n johtokunnan puheenjohtajana ja toimitusjohtajana vuoteen 1932 saakka. Vuosina 1932–1934 Nordensvan toimi erikoistehtävissä sementti- ja kalkkialalla, jonka jälkeen hän siirtyi Oy Saseka Ab:n toimitusjohtajaksi ja oli tehtävässä aina talvisodan syttymiseen saakka.

Carl Nordensvahn osallistui vuoden 1935 Monte Carlo -ralliin yhdessä Oscar Hampuksen ja Arvo Wallin kanssa, ja heidän autonaan oli Chevrolet. He sijoittuivat kokonaiskilpailun 43. tilalle.[4]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordensvan osallistui talvisotaan Pohjois-Suomen Ryhmän esikunnassa kuljetusvälineosaston päällikkönä. Välirauhan aikana hän jatkoi sodan aikaisessa tehtävässään, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin toimistopäälliköksi Karjalan Armeijan kuljetusvälinetoimistoon. Samalla hän toimi myös huolto-osaston moottoriajoneuvojen ja korjaamojen tarkastajana vuoteen 1942 saakka, jolloin hän siirtyi samaiseen tehtävään Päämajan huolto-osastolle ja oli tehtävässä sodan loppuun saakka.

Jatkosodan päätyttyä Nordensvan muutti asumaan Tammisaareen, koska hänen kotinsa Siuntiossa jäi Porkkalan vuokra-alueelle. Tammisaareen hän perusti autoliikkeen, jonka toimitusjohtajana hän oli 1950-luvun puoliväliin saakka.[5]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Finlands ridderskaps och adels kalender, 1956, sivu 313
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  4. Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 142. Helsinki: Otava, 1967.
  5. Kalevi Karusuo: Carl Lennart Nordensvan. Mobilisti-lehti 3/2019, s. 105. Helsinki: Kustannus Oy Mobilisti.