Carl Emil Cedercreutz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl Emil Cedercreutz (2. toukokuuta 1806 Pori10. helmikuuta 1869 Pietari) oli suomalainen juristi, vapaaherra ja senaattori, joka kuului aateliseen Cedercreutz-sukuun. Hän työskenteli muun muassa Turun ja Viipurin hovioikeuksissa sekä Suomen valtiosihteerinviraston arkistonhoitajana Pietarissa. Cedercreutz oli Senaatin oikeusosaston jäsen vuosina 1856–1857, josta hän siirtyi Pietarissa toimineeseen Suomen asiain komiteaan. Vuosina 1854–1856 Cedercreutz oli Mikkelin läänin kuvernöörinä. Hovioikeudenneuvoksen arvonimi hänelle myönnettiin 1854.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cedercreutzin isä oli Ruotsista vuonna 1801 muuttanut Köyliönkartanon isäntä ja hovijahtimestari Axel Reinhold Cedercreutz, jolta Carl Emil peri kartanon hallintaansa tämän kuoltua 1859. Hänen veljensä oli kenraalimajuri ja valtiopäivämies Johan Axel Cedercreutz, joka toimi muun muassa Turun ja Porin läänin kuvernöörinä. Carl Emil Cedercreutz avioitui vuonna 1844 viipurilaisen Emilia Hackmanin kanssa. Heidän poikansa, lääkäri Emil Waldemar Cedercreutz tunnettiin kirjailija Nanny Cedercreutzin puolisona. Tytär Sofia Maria Cedercreutz puolestaan avioitui vuonna 1868 Ateenassa amiraali Johan von Kraemerin kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. von Kraemer, Johan Fredrik Oskar Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Biografiakeskus. Viitattu 14.6.2014.


Mikkelin lääni.vaakuna.svg Edeltäjä:
Fabian Langenskiöld
MIkkelin läänin kuvernööri
1854–1856
Seuraaja:
Bernhard Indrenius