Tämä on lupaava artikkeli.

Cammi Granato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Cammi Granato
Henkilötiedot
Syntynyt 25. maaliskuuta 1971 (ikä 48)
Downers Grove, Illinois, Yhdysvallat
Jääkiekkoilija
Pelipaikka hyökkääjä
Maila oikea
Pelaajaura
Pääsarjaura 1989–2005
Seurat Providence Friars
Concordia Stingers
Vancouver Griffins
British Columbia Breakers
Hockey Hall of Fame

2010

Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Nagano 1998 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ruotsi 2005 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Kanada 1990 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Suomi 1992 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa USA 1994 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Kanada 1997 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Suomi 1999 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Kanada 2000 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa USA 2001 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Kanada 2004 jääkiekko

Catherine Michelle ”Cammi” Granato (s. 25. maaliskuuta 1971 Downers Grove, Illinois, Yhdysvallat) on pelaajauransa lopettanut yhdysvaltalainen jääkiekkoilija ja olympiavoittaja. Yhdysvaltain maajoukkueessa hän voitti olympiakullan lisäksi olympiahopeaa, maailmanmestaruuden ja kahdeksan MM-hopeaa. Yliopistosarjassa Granato voitti kahdesti Yhdysvaltain-mestaruuden. Kahden kauden ajan hän pelasi ammattilaisena Kanadan ammattilaissarjoissa. Granato ja Angela James olivat ensimmäiset naiset, jotka valittiin Hockey Hall of Fameen.

Cammi Granaton veli on pitkän NHL-uran pelannut Tony Granato ja aviomies niin ikään NHL-veteraani Ray Ferraro.[1]

Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cammi Granato syntyi Downers Grovessa 1971. Jääkiekko oli tärkeä urheilulaji koko perheelle. Hänen vanhempansa Don ja Michelle Granato olivat olleet ensimmäisillä treffeillään Chicago Blackhawksin ottelussa.[2] Perheessä oli kuusi lasta. Cammin veljistä Tony pelasi pitkän uran NHL-liigassa.[3] Don puolestaan on valmentanut muun muassa Yhdysvaltain nuorten kehitysjoukkuetta.[4]

Cammi pelasi jo pienenä kotipihassa veljiensä ja serkkujensa kanssa.[2] Hän oli viisivuotias, kun hän liittyi poikien jääkiekkojoukkueeseen, ja pelasi poikien kanssa 16-vuotiaaksi asti. Hän jätti kuitenkin high school -jääkiekon, kun otteluissa sai jo taklata ja pojat olivat entistä enemmän ottaneet pienemmän mutta monia taitavamman Granaton kohteeksi. Hän pelasi high schoolissa naisten joukkueissa koripalloa, käsipalloa, jalkapalloa ja tennistä sekä miesten joukkueessa baseballia.[3]

Jääkiekkoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain yliopistossa ja historian ensimmäiset MM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat yliopistot tarjosivat Granatolle stipendiä koripallo- ja tennistaitojen ansiosta. Jääkiekko oli kuitenkin edelleen hänen ykköslajinsa, vaikka hän oli ollut kaksi vuotta pelaamatta. Granato valitsi siksi Providence Collegen stipendin. Se oli harvoja korkeakouluja, joilla oli siihen aikaan naisten jääkiekkojoukkue.[5]

Granaton ensimmäinen kausi yliopiston Providence Friars -joukkueessa oli 1989–1990. Hänet valittiin ensimmäisen kauden aikana vuoden tulokaspelaajaksi sekä ECAC:n vuoden naisjääkiekkoilijaksi.[3] Granato pelasi Friarsissa neljä kautta, jonka aikana joukkue voitti kahdesti Yhdysvaltain-mestaruuden. Granatosta itsestään tuli yliopistosarjojen historian tehokkain pelaaja.[5] Hän teki 99 ottelussa 256 pistettä.[6]

Vuonna 1990 pelattiin ensimmäiset naisten MM-kilpailut. Granato kuului Yhdysvaltain joukkueeseen ja oli voittamassa maalleen hopeamitalia.[3] Toisen hopeansa hän sai vuoden 1992 MM-kilpailuista. Hänet palkittiin tuolloin turnauksen parhaana hyökkääjänä ja valittiin tähdistökentälliseen.[7]

Kanadan yliopistosarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granato valmistui vuonna 1993 Providence Collegesta ja toimi sen jälkeen USHL-junioriliigassa apuvalmentajana. Granato päätti kuitenkin vuoden tauon jälkeen jatkaa yliopistokiekkoilijan uraansa ja haki Montrealin Concordia-yliopistoon opiskelemaan urheilujohtamisen maisteriksi.[5] Hän pelasi Concordia Stingersissä 1994–1997 ja teki 330 tehopistettä 125 ottelussa.[8] Stingers voitti kolme osavaltion mestaruutta, ja Granato valittiin vuonna 1996 Yhdysvaltain vuoden naispelaajaksi.[3]

Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvallat ja Granato saivat jälleen hopeaa. Granato oli mukana taas vuoden 1997 MM-kilpailuissa, kun Yhdysvallat toisti hopeansa. Granato valittiin turnauksen tähdistökentälliseen.[7]

Olympiavoittajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granaton valmistuttua Concordiasta 1997 hän keskittyi peliuraansa Yhdysvaltain naisten maajoukkueessa. Naisten jääkiekko oli hyväksytty olympialajiksi, ja se oli kisaohjelmassa Naganossa 1998. Granato toimi Yhdysvaltain kapteenina, kun joukkue yllätti Kanadan kultamitaliottelussa.[3] Granato teki turnauksessa neljä maalia ja sai kunnian kantaa päättäjäisissä Yhdysvaltain lippua.[5]

Olympialaisten jälkeen Granato jatkoi uraansa Yhdysvaltain maajoukkueen mukana. Maajoukkue pelasi vuoden aikana muutamia kymmeniä pelejä ja edusti maata tietenkin myös MM-kilpailuissa.[6] Vuoden 1999 MM-kilpailuissa Yhdysvallat ja Granato sijoittuivat jälleen hopealle. Samoin tapahtui myös 2000 ja 2001. Vuoden 2001 turnauksessa Granato teki 13 pistettä 5 ottelussa ja oli koko turnauksen eniten pisteitä tehnyt pelaaja.[7]

Granato toimi Yhdysvaltain kapteenina vuosien 1999, 2000 ja 2001 MM-kilpailuissa sekä Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002.[7] Salt Lake Cityssä Yhdysvallat hävisi Kanadalle kultamitaliottelun ja sai hopeaa.[3]

Ammattilaisena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granato oli jo lopettamansa uraansa vuoden 2002 olympiapettymyksen jälkeen. Hän kuitenkin päätti siirtyä ammattilaiseksi kanadalaiseen Vancouver Griffinsiin, joka pelasi NWHL-liigaa. Granato oli jo aiemmin pelannut NWHL-joukkueita vastaan Yhdysvaltain maajoukkueen pelaamissa näytösotteluissa.[9]

Granato pelasi vuoden Griffinisissä ja siirtyi sen jälkeen joukkueen osittaisen hajoamisen takia WWHL-liigan British Columbia Breakersiin.[10] Breakersia hän edusti kauden 2004–2005.[7]

Granato toimi Yhdysvaltain kapteenina jälleen vuosien 2004 ja 2005 MM-kilpailuissa. Yhdysvallat voitti vuonna 2004 hopeaa ja vuonna 2005 ensimmäisen MM-kultansa.[7] Granato pyrki vielä Torinon 2006 olympialaisiin, mutta häntä ei valittu lopulliseen kisajoukkueeseen. Hän lopetti uransa sen jälkeen pelattuaan 54 arvokisaottelua, joissa hän oli tehnyt 96 pistettä. Hän oli naisten arvokisahistorian eniten pisteitä tehnyt pelaaja.[3]

Pelaajauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granato on saanut urastaan useita tunnustuksia ensimmäisenä naisena. NHL palkisi hänet 2007 Lester Patrick Trophyllä Yhdysvaltain jääkiekon hyväksi tekemästään työstä.[11] Kansainvälinen jääkekkoliitto valitsi hänet 2008 kunniagalleriaansa. Hän, Geraldine Heaney ja Angela James olivat ensimmäiset naiset IIHF:n kunniagalleriassa.[12] Myöhemmin samana vuonna Granato valittiin ensimmäisenä naisena U.S. Hockey Hall of Fameen.[13] Kanadan Hockey Hall of Fame muutti vuonna 2010 sääntöjään ja mahdollisti näin naistenkin valinnan. Samana vuonna Granto ja Angela James saivat ensimmäisinä naisina paikan kunniagalleriaan.[14]

Toiminta jääkiekon parissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granato on pelaajauransa jälkeen toiminut muun muassa NBC:n NHL-kommentaattorina ja naisten jääkiekkoturnauksen kommentaattorina Vancouverissa 2010. Hän on vetänyt myös jääkiekkoleirejä ja perustanut Golden Dreams for Children Foundation -säätiön, joka tukee erityislapsia.[3]

NHL:ään NHL-kausi 2021–2022 liittyvä Seattle ilmoitti syyskuussa 2019 palkanneensa Granaton yhdeksi joukkueensa kykyjenetsijöistä. Hänestä tuli näin NHL-joukkueen ensimmäinen naispuoleinen ammattilaispelaajia tarkkaileva kykyjenetsijä.[15]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granato on naimisissa jääkiekkoilija Ray Ferraron kanssa. Ferraro pelasi 18 kautta NHL-liigassa. He menivät naimisiin vuonna 2004.[16] Heillä on kaksi lasta.[17]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM Turnaus O M S Pist. RM
1989–1990 Providence Friars ECAC 24 24 22 46 MM 5 9 5 14 4
1990–1991 Providence Friars ECAC 22 26 20 46
1991–1992 Providence Friars ECAC 25 48 32 80 MM 5 8 2 10 2
1992–1993 Providence Friars ECAC 28 41 43 84
1993–1994 MM 5 5 7 12 6
1995–1996 Concordia Stingers RSEQ
1996–1997 Concordia Stingers RSEQ MM 5 5 3 8 0
1997–1998 Yhdysvaltain maajoukkue 33 14 19 33 OK 6 4 4 8 4
1998–1999 Yhdysvaltain maajoukkue MM 5 3 5 8 0
1999–2000 Yhdysvaltain maajoukkue 20 17 25 42 MM 5 7 6 13 0
2000–2001 Yhdysvaltain maajoukkue 33 36 32 68
2001–2002 Yhdysvaltain maajoukkue 25 27 21 48 OK 5 6 4 10 0
2002–2003 Vancouver Griffins NWHL 16 18 14 32 6 1 0 1 1 0
2003–2004 MM 3 0 2 2 0
2004–2005 British Columbia Breakers WWHL 21 8 11 19 30 MM 5 1 3 4 2

Lähde: [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cammi Granato Elite Prospects -verkkosivustolla (englanniksi)
  2. a b Edelson, s. 93.
  3. a b c d e f g h i j Induction Showcase: Cammi Granato Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  4. Allen, Kevin: USA Hockey builds NHL-caliber coaching staff for 2018 Olympics 4.8.2017. USA Today. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  5. a b c d Edelson, s. 94.
  6. a b Cammi Granato: Career Statistics Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  7. a b c d e f Cammi Granato Elite Prospects -verkkosivustolla (englanniksi)
  8. Stinger Granato selected for Hockey Hall of Fame 25.6.2010. Department of Recreation and Athletics, Concordia University. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  9. Kerr, Grant: U.S. star Granato opts for Vancouver The Globe and Mail. 29.3.2017. The Globe and Mail Inc. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  10. Women break ice 11.2.2015. Kamloops This Week. Viitattu 22.2.2018. (englanniksi)
  11. Leetch, Cammi Granato among 4 winners of Lester Patrick Award 8.11.2007. NHL. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  12. IIHF Hall of Fame adds seven 16.5.2008. IIHF. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  13. U.S. Hall of Fame adds four 13.8.2008. IIHF. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  14. Caldwell, Dave: Hockey Hall of Fame Set to Induct Its First Two Women 22.6.2010. The New York Times Company. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  15. Baker, Jeff: Hall of Famer Cammi Granato, believed to be the first female pro scout, among NHL Seattle new hires 25.9.2019. The Seattle Times. Viitattu 12.10.2019. (englanniksi)
  16. Cammi Granato National Italian American Sports Hall of Fame. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)
  17. LeBrun, Pierre: Granato creates dream for others ESPN.com. 5.11.2010. Viitattu 23.2.2018. (englanniksi)