Bror Labart
Bror-Ernst "Bror" Labart (31. lokakuuta 1925 Helsinki – ) oli suomalainen kilpauimari. Hän oli Suomen parhaita pitkien matkojen vapaauimareita 1940-luvun jälkipuoliskolla ja 1950-luvulla.[1]
Labart saavutti ensimmäisen kerran SM-kisojen loppukilpailupaikan vuoden 1944 SM-kisoissa 400 metrin vapaauinnissa. Seuraavan vuoden SM-kisoissa hän otti ensimmäisen mitalinsa sijoittuessaan hopealle 1 500 metrin vapaauinnissa kokeneen Jaakko Aallon jäljessä. Vuodesta 1946 tuli Labartille läpimurtovuosi kansallisesti hänen voittaessaan niin 400 ja 1 500 metrin mestaruudet, joista voittaessaan 1 500 metrillä hän alitti 22 minuutin rajan. Vuodesta 1947 tuli Labartille hänen huippuvuotensa, sillä hän voittaessaan jälleen 400 ja 1 500 metrin vapaauinnit SM-kisoissa rikkoi 1 500 metrillä Vilho Nurmen 10 vuotta vanhan Suomen ennätyksen ajalla 21.07,0.[2] Syyskuussa 1947 hän edusti Suomea yhtenä kolmesta suomalaisedustajasta Monte Carlon EM-uinneissa, mutta ei onnistunut päästä loppukilpailuun uituaan ajan 21,18,6. Olympiavuonna 1948 uinnin yhteistoimintavaliokunta ehdotti hänelle olympiamatkaa Labartin uitua olympiakatsastuksessa uimastadionilla ajan 21.14,5 eli ennätyksensä jälkeen toiseksi parhaan tuloksen.[3] Olympiakomitea hyväksyi kuitenkin vain kahden uimarin matkan hyljäten neljän ehdotetun matkan ml. Labartin.
Bror Labart jatkoi uraansa vielä kaksi kautta. Vuonna 1949 hän voitti 400 ja 1 500 metrin Suomen mestaruudet, kuten kahtena edellisenä vuonna. Samana vuonna hän sijoittui toiseksi PM-kisojen 1 500 metrillä.[4] Labart osallistui ainoana suomalaisena vuoden 1949 Nuorisofestivaalien uintikisoihin Budapestissä sijoittuen kisassa 5:ksi ajalla 21.28,0 Lontoossa jo olympiamenestystä saavuttaneiden unkarilaisten jäljessä.[5] Vuonna 1950 Labbart paransi vielä ennätyksiään. Niinpä hän SM-kisoissa alitti 21 minuutin rajan uudella Suomen ennätyksellä ajalla 20.56,1.[6]
Kaikkiaan 10 Suomen mestaruutta urallaan saavuttanut Helsingin Uimareita edustanut Bror Labart jatkoi vielä 1950-luvulla pääsemättä enää entiseen kuntoon. Kilpailullisesti hän jatkoi aina vuoteen 1960 asti. Kilpauintia Labartilla rajoitti siirtyminen työelämään, jossa hän teki Suomen Esson palveluksessa pitkän uran esimiestehtävissä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 555. Otava, 1970.
- ↑ Bror Labart ui kaksi ennätystä - Labart päivän nimi. Helsingin Sanomat, 12.8.1947, s. 6. Helsingin Sanomat (digitaaliset aineistot). Viitattu 29.3.2024.
- ↑ Kuusi uimaria ehdotetaan Lontooseen. Helsingin Sanomat, 8.7.1948, s. 6. Helsingin Sanomat (digitaaliset aineistot). Viitattu 27.3.2024.
- ↑ Tikka ja Kähkönen toivat kaksoisvoiton. Helsingin Sanomat, 16.8.1949, s. 7. Helsingin Sanomat (digitaaliset aineistot). Viitattu 27.3.2024.
- ↑ Budapestissä uitiin lujaa - Labart viides 1.500 metrillä. Helsingin Sanomat, 28.8.1949, s. 11. Helsingin Sanomat (digitaaliset aineistot). Viitattu 27.3.2024.
- ↑ Kuusi uutta Suomen ennätystä jatkopäivänä. Helsingin Sanomat, 15.8.1950, s. 6. Helsingin Sanomat (digitaaliset aineistot). Viitattu 27.3.2024.
- ↑ 50 vuotta tänään: "Rahanpuute rajoittaa uinnin saavutuksia". Helsingin Sanomat, 31.10.1975, s. 13. Helsingin Sanomat (digitaaliset aineistot). Viitattu 27.3.2024.