Britteinsaarten kanavaverkoston historia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Britteinsaarten kanavaverkoston mahdollistamat vesitiekuljetukset olivat merkittävässä roolissa Yhdistyneen kuningaskunnan 1700-luvulla alkaneessa teollisessa vallankumouksessa, jolloin tieverkosto oli vasta muovautumassa keskiaikaisista poluista. Ainoa keino kuljettaa raaka-aineita ja valmiita tuotteita suuremmissa määrin oli kuormahevosten kulkueet. Ei ollut sattumaa, että ensimmäisiä kanavien ehdottajia olivat Staffordshiren keramiikkavalmistajat. Yhdistynyt kuningaskunta oli ensimmäinen valtio, joka rakensi maanlaajuisen kanavaverkoston. Kiihkeimmillään kanavien rakentaminen oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, jolloin syntyi käsite kanavamania.
Kanavaverkosto laajeni aluksi nopeasti ja muodostui lähes täysin yhtenäisen kuljetusverkoston kattaen etelä-Englannin, Midlandin ja osia pohjois-Englannista ja Walesista. Kanavia tehtiin myös Skotlantiin, mutta ne eivät liittyneet Englannin kanaviin ja vain osin toisiinsakin. Poikkeuksena on Forthin–Clyden kanava ja siihen liittyneet kanavat, jotka yhdistivät Clydejoen ja Glasgown kaupungin. Kun rakennustekniikka kehittyi, vanhempia kanavia oikaistiin, rakennettiin vallituksia, kallioleikkauksia, tunneleita (esimerkiksi Harecastlen tunneli), kuljettavia kanavasiltoja, mekaanisia kanavasulkujen nostimia ja hissejä, jotka lyhensivät kanavia ja poistivat sulkuja ja sillä tavalla nopeuttivat matkoja.
1500- ja 1600-luvuilla parannettiin kaikkiaan 29 joen kulkukelpoisuutta. Näiden joukossa Thamesin sulut ja Weyjoen reitti. 1700-luvulla teollinen vallankumous kiihdytti rakentamista. Nopeinta kasvu oli kapeissa kanavissa, jotka yhdistivät nousevia teollisuusalueita Staffordshiressä ja Birminghamissa ja liitti kanaverkostoon Yorkshiren ja Lancashiren ja ulottoi Lontooseen asti. 1800-luvulla syntyi muutamia suurkanavia, kuten Kaledonian kanava ja Manchesterin kanava. 1800-luvun jälkipuoliskolla kanavat siirtyivät suuremmissa määrin rautateiden omistukseen tai kilpailemaan niiden kanssa. Tämä johti siihen, että varsinkin kapeat kanavat, joiden laivat pystyivät kuljettamaan voin noin 30 tonnia, lopettivat toimintansa. 1900-luku toi kilpailuun mukaan autokuljetukset ja vain vahvimmat kanavat säilyivät toiseen maailmaan sotaan saakka. Sodan jälkeen kaikkien jäljellä olevien kanavien toiminta väheni nopeasti. 1960-luvulla jopa suurimpia ja eniten teollisuuskäytössä olleita kanavia käytettiin vain huviristeilyihin. 1970-luvulla vapaaehtoiset alkoivat kunnostaa kanavia ja työ on jatkunut 2000-luvulla.