Botulf
Botulf (k. mahd. 1311) oli ruotsalainen talonpoika, joka tuomittiin vuonna 1311 kerettiläisyydestä, koska hän kiisti julkisesti ehtoolliseen liittyneen transsubstantiaatio-opin.[1] Kyseessä on Ruotsin ja Pohjoismaiden historian tunnetuin kerettiläisyysoikeudenkäynti.[2]
Botulf asui Upplannin Gottröran pitäjässä, mutta hänen elämänvaiheistaan ei tiedetä mitään. Hän lienee syntynyt 1200-luvun lopulla.[1]
Botulfin oikeudenkäynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Botulfin tiedetään kieltäneen herran ehtoollisen sakramentin toistuvasti ja Gottröran kirkkoherra Andreas kanteli asiasta useasti Uppsalan arkkipiispalle. Ensimmäisellä kerralla silloinen arkkipiispa Nicolaus Allonis määräsi Botulfille rangaistuksena katumusharjoituksia. Kun Botulfin kerrottiin uusineen tekonsa vuoden 1310 pääsiäisenä kieltäytymällä nauttimasta ehtoollisleipää, uusi arkkipiispa Nicolaus Catilli (tunnettu myös nimellä Nils Kettilsson) kutsui hänet vastaamaan syytöksiin, mutta Botulf ei noudattanut kutsua. Arkkipiispan vieraillessa marraskuussa 1310 Närtunassa paikallisissa Martinpäivän juhlallisuuksissa Gottröran kirkkoherra Andreas tunnisti sattumalta Botulfin väkijoukosta ja toimitti hänet arkkipiispan eteen. Koska Botulf ei kiistänyt tekoaan eikä sanojaan, arkkipiispa Catilli määräsi hänet vangittavaksi ja järjesti hänelle oikeudenkäynnin. Botulfin oman tunnustuksen ohella kolmetoista Gottröran asukasta todisti oikeudessa hänen lausuneen julkisesti harhaoppeja. Vielä oikeuden edessäkin hän kieltäytyi perumasta puheitaan. Kiirastorstaina 1311 julkistetussa tuomiossa arkkipiispa totesi Botulfin syylliseksi harhaoppisuuteen ja luovutti hänet maallisten viranomaisten rangaistavaksi. Botulfin lopullisesta kohtalosta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti hänet tuomittiin kuolemaan ja poltettiin roviolla.[2]
Käsityksiä Botulfista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tuomioasiakirjan mukaan Botulf kiisti opin ehtoollisleivän ja ehtoollisviinin muuttumisesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, sillä hänen mukaansa siinä tapauksessa Kristuksen ruumis olisi syöty loppuun jo kauan sitten. Katolinen kirkko oli hyväksynyt uuden transsubstantiaatio-opin virallisesti vuoden 1215 IV lateraanikonsiilissa. Jotkut historioitsijat ovat väittäneet Botulfin saaneen ajatuksiinsa vaikutteita Etelä-Ranskassa vaikuttaneesta kataarilaisuudesta, mutta tästä ei ole mitään todisteita ja monet ovat pitäneet yhteyttä epäuskottavana. Lisäksi ainoa Botulfin toimintaa kuvaava aikalaislähde on arkkipiispa Catillin laatima tuomiokirje, joka ei välttämättä edes kuvaa totuudenmukaisesti hänen sanojaan ja tekojaan.[2]
Nykyajan ruotsalainen historiankirjoitus on tyypillisesti esittänyt Botulfin vieraiden katolisten oppien sankarillisena vastustajana ja vapaa-ajattelun marttyyrina. Protestanttisesta ja nationalistisesta näkökulmasta Botulfin on nähty edustaneen aitoa ruotsalaista kansanuskoa vastakohtana katolisuudelle, ja toisaalta uskontokriittisestä näkökulmasta rationaalista maalaisjärkeä vastakohtana ”maagisille” teologisille opeille. Sekularisaation edistämiseen perustettu ruotsalainen järjestö Human-Etiska Föreningen julkaisee Botulf-bladet-nimistä lehteä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Botulf (ruotsiksi) Nationalencyklopedin. Viitattu 12.4.2017.
- ↑ a b c d Reima Välimäki: ”Voidaksemme täydemmin tietää totuuden – Tekstuaalinen valta Botulfin harhaoppioikeudenkäynnissä 1310–1311”, s. 116–136 teoksessa Vallan teoriat historiantutkimuksessa (toim. Ilana Aalto, Laura Boxberg, Ulla Ijäs ja Heli Paalumäki). Historia mirabilis 7. Turun historiallinen yhdistys, Turku 2011.