Blåsjø

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Blåsjø
Näkymä järvelle elokuussa 2012
Näkymä järvelle elokuussa 2012
Valtiot NorjaView and modify data on Wikidata
Paikkakunta Bykle, Hjelmeland ja SuldalView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 59°22′16″N, 6°52′48″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki Førreåa [a]
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 930 – 1 055 m mpy. [1]
Rantaviiva 20,041 kmView and modify data on Wikidata
Pinta-ala 81,12 km² (täynnä) [1]
Tilavuus 3,105 km³ (täynnä) [2][1]
Valuma-alue 272,05 km² [a]
Blåsjø

Blåsjø on kolmanneksitoista suurin järvi Norjassa. Se sijaitsee Byklessä Itä-Agderin läänissä sekä Hjelmelandissa ja Suldalissa Rogalandissa. Kyseessä on tekojärvi, joka on patoamalla muodostunut useasta eri vesistöihin kuuluneesta järvestä. Järveä käytetään vesivoiman tuotannossa varastoaltaana ja sen vedenpinta vaihtelee suuresti.[2][3]

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven muoto ja vedenpinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekojärvi muodostuu 20 suuresta tai pienestä padosta (tai 14 padosta [4]), jotka on rakennettu patoamaan puuttoman ylänköalueen laaksoihin paljon vettä. Täyteen varastoidun järven vedestä 3,105 kuutiokilometriä voidaan käyttää vesivoimalaitoksissa sähköntuotantoon. Sähköenergiaksi muutettuna varasto on 7 759 gigawattitunnin (GWh [4]) suuruinen. Vertailun vuoksi kerrattokoon, että koko Suomen vesivoiman vuosituotanto on noin 13 000 GWh [5].[3]

Järven läntinen järvialue on 11 kilometriä pitkä ja 8,7 kilometriä leveä. Vesialueella sijaitseva Førrevatn on muodostunut pääasiassa luoteispäähän rakennettujen Førrevassdammenin ja Førreskardammenin patojen taakse. Pieniä patoja sijaitsee myös Stora Gilavatnetin länsipäässä. Järvialueella on järvenselkiä Førrevatnet, Undeknutvatnet, Andrevatnet ja Tredjevatnet. Andrevatnetin länsipuolelta työntyy yli kolme kilometriä pitkä kapea lahti länteen päin ja siellä lahti aukeaa Stora Gilavatnetiksi. Toinen kapea lahti työntyy lounaaseen päin Reinsølvatnetin kautta Nedraan. Vesialueen eteläosassa aukeaa Suldalsvatnet ja Beinleivatnet omiksi vesialueikseensa. Läntisen vesialueen pinta-ala on korkean veden aikana 25,95 km².[1]

Järven itäinen järvialue on yhteydessä läntiseen järvialueeseen kapean Undeknutvatnetista tulevan salmen kautta. Itäisen osan pohjoisosaa kutsutaan Oddatjørniksi ja se on muodostunut Oddatjørndammenin padon taakse. Pato sijaitsee järvenosan luoteispäässä. Järvenosan koillispäässä työntyy neljä kilometriä luoteeseen päin yli kilometrin leveä lahti Skreivatnet. Järvenosan keskellä on saaristo, jonka eteläpuolista järvenselkää kutsutaan Storvatniksi. Se on 10 kilometriä pitkä ja 8 leveä. Se on syntynyt Storvassdammenin taakse. Kaikki järvenosat ovat yhteydessä toisiinsa kun vedenpinta on tietyn rajan yläpuolella. Itäisen järvialueen pinta-ala on 55,17 km².[1]

Järven rakentamisen idea on kerätä talven lumien sulamisvedet ja alueen runsaat sateet talteen varastoaltaaseen ja käyttää kertyvää vettä sähköntuotannossa. Koska kyseessä ei ole luonnonjärvi, ei siihen sovelleta normaaleja säännöstelyehtoja, vaan vettä käytetään aina tarpeen sitä vaatiessa. Vedenpinnan korkeudet merenpinnasta mitattun on ilmoitettu olevan välillä 930 metristä 1 055 metriin. Täyden ja tyhjän varastoaltaan korkeusero voi siis vaihdella jopa 125 metriä. Vaihteluvälin alarajaksi ilmoitetaan lähteissä eri arvoja väliltä 930–970 metriä.[2][3]

Padot ja padotut joet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven muodostaa lähteestä riippuen 11–20 suurta ja pientä patoa. Førrevatnin luoteispään patoaa Førrevassdammen, joka katkaisee laskujoen Førreånin Førrejuvetin jokilaaksossa. Se on betonista valmistettu kupera holvipato, jonka on 1 300 metriä pitkä ja 95 metriä korkea. Padon rakentamiseksi siihen valettiin 278 600 kuutiometriä betonia ja siitä tuli valmistuessaan Norjan suurin betonipato.[6][4]

Sen viereen rakennettu Førreskardammen katkaisee joen, joka laskee Stovedalsvatnetiin ja jonka vesireitti jatkaa Flottåana kohti länttä. Etelämpänä sijaitsee Stora Gilavatnetin itärannassa pato, joka estää veden valumisen matalammalla sijaitsevaan Litla Gilavatnetiin.[1]

Itäisen vesialueen pohjoisosassa Oddatjørnissa sijaitsee Oddatjørndammen, joka on pääasiasta kivilouheesta ja moreenista rakennettu massiivinen louhepato. Se katkaisee Oddåan vapaan virtaamisen alkuunsa [1]. Pato on 466 metriä pitkä ja 142 metriä korkea. Tämä tekee siitä Norjan korkeimman louhepadon.[7]

Skreivatnetin luoteispäässä sijaitsee viisi pientä patoa ja Storvatnetin kaakkoisrannassa on vielä neljä patoa Grasdalstjønnin suuntaan. Suurin eteläosien pato on Storvassdammen, joka katkaisee veden Gyvatnetiin virtaavalta joelta. Joen nimi kartassa on alempana Brattelielvi ja se virtaa itään päin.[1]

Vesivoiman tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekojärvi on muodostettu Ulla-Førren vesivoimalaitoksien vesivoiman tuotantoa varten. Sillä voidaan tuotta sähköä 2 100 megawatin teholla ja vuosittain sillä on tuotettu yhteensä keskimäärin 5 000 GWh sähköenergiaa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella, joka on merenpinnasta 1 000 metrin [1] korkeuteen kohoavaa ylänköaluetta, oli ennen tekojärven nostamista paljon pieniä tunturijärviä. Ne kuuluivat eri suuntiin virtaavien jokien valuma-alueisiin. Kun ne padottiin, vesi nousi korkealle peittäen pienet järvet allensa. Varastoaltaan patojen ja allasta hyödyntävien voimaloiden rakentamiseen käytettiin aikaa noin 15 vuotta vuosina 1974–1988. Rakennuttajana toimi Statkraft.[3][4]

Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Førreå eli Førreelva, joka virtasi länteenpäin, kuului Jønsenfjordeniin laskevaan vesireittiin. Siihen laski myös Ulla, joka saa vettä koko matkalta Blåsjøn pohjoispuolelta. Sen sijaan eteläpuolelta padottu Brattelielvi virtaa aluksi itään päin ja se kuuluu Otran vesistöön. Brattelielvin reitti yhtyy Otraan Botsvatnin jälkeen Setesdalissa. Otra laskee Skagerrakiin Kristiansandissa.[2][3][a]

Järvi kuvattuna Snønutenin suunnalta.

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tieto luettu wikipedian norjankielisesta artikkelista no:Blåsjø, viitattu 17.4.2020

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Blåsjø (hae tiedot hakusanalla "Blåsjø") NVE Atlas. Oslo, Norja: Norges vassdrags- og energidirektorat. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)
  2. a b c d De største reguleringsmagasinene i Norge per 31.12.2004 (archive.org) nve.no. 31.12.2004. Oslo, Norja: Norges vassdrags- og energidirektorat. Arkistoitu 10.9.2015. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)
  3. a b c d e Rosvold, Knut A.: Ulla–Førre Store Norske Leksikon. 10.4.2018. Oslo, Norja. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)
  4. a b c d Stig Storheil: Førrevassdammen – Norges største betongdam. Glimt fra NVEs fotoarkiv Museumsordningen. 2918. Norges vassdrags-og energidirektorat. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)
  5. 19th annual overview barometer, s. 26–27. EurObserv'ER, 2019. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.4.2020). (englanniksi)
  6. Rosvold, Knut A.: Førrevassdammen Store Norske Leksikon. 25.11.2019. Oslo, Norja. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)
  7. Rosvold, Knut A.: Oddatjørndammen Store Norske Leksikon. 23.12.2019. Oslo, Norja. Viitattu 17.4.2020. (norjaksi)