Puffadderi
| Puffadderi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat'Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Kyykäärmeet Viperidae |
| Alaheimo: | Varsinaiset kyykäärmeet Viperinae |
| Suku: | Puffadderit Bitis |
| Alasuku: |
Bitis Gray, 1842 |
| Laji: | arietans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bitis arietans |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Puffadderin levinneisyys |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Puffadderi (Bitis arietans, syn. Bitis lachesis) on Afrikassa ja Arabian niemimaan eteläisimmissä osissa elävä erittäin myrkyllinen käärme. Se kuuluu kyykäärmeiden heimoon. Sitä tavataan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Arabian niemimaan eteläisimmässä kolkassa, Jemenissä ja Saudi-Arabian lounaisimmassa nurkassa. Lisäksi Marokossa on erillinen jäännöspopulaatio. Elinympäristönä on savanni, sademetsäalueita se karttaa.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puffadderi on kookas ja tunnusomaisen paksu käärme; pituus vaihtelee alle metristä lähes kahteen metriin ja paino voi olla jopa 6 kilogrammaa. Koiras on naarasta suurempi. Ruumiin poikkileikkaus on kolmiomainen. Sillä on litteä, kolmionmuotoinen pää ja lyhyt häntä. Valtavat myrkkyhampaat ovat teräkärkiset ja ontot, jotka levossa taittuvat kitalakea vasten. Väritys vaihtelee elinympäristön mukaan: aavikoilla elävät ovat vaalean kellanruskeita tummanruskein V-kuvioin, joissa on vaaleat reunat; metsissä elävien käärmeiden pohjaväri on tumma ja juovat oliivinruskeita.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puffadderi on yksineläjä ja enimmäkseen yöaktiivinen. Kantavat naaraat voivat liikkua päivälläkin ja nousta pensaiden oksille ottamaan aurinkoa. Myös lämpiminä pysyvät pikitiet ovat iltaisin puffadderien suosiossa. Uiminenkaan ei ole kynnyskysymys. Painavimpien yksilöiden on liikuttava suoraviivaisesti tai ryömien suurten boakäärmeiden tapaan. Nuoret puffadderit ovat myös itse esimerkiksi petolintujen, mangustien, pahkasikojen ja isompien käärmeiden ravintoa. Häirittynä puffadderi puolustautuu pullistamalla itsensä ilmalla ja sihisemällä kovaa. Jos tämä ei auta käärme kohottautuu S-kirjaimen muotoiseksi silmukaksi ja iskee. Puremakohta turpoaa ja nousee rakoille. Seurauksena on tavallisesti sydämen tai munuaisten toiminnan pysähtyminen. Puffadderi elää vankeudessa 15 vuotta.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puffadderin ravintoon kuuluvat pääasiassa pikkunisäkkäät, mutta sille kelpaavat myös linnut, sammakot ja liskot. Se voi väijyä saalista tuntikausia paikallaan suojaväriinsä luottaen. Käärme ei tuhlaa myrkkyään helppoihin uhreihin, kuten sammakoihin, jotka se syö elävinä. Myrkky on varsin tappavaa, mutta hitaammin vaikuttavaa kuin mamboilla ja kobrilla. Siksi saalis saattaa päästä pakenemaan kauaskin, mutta puffadderi seuraa sen hajujälkeä löytääkseen uhrinsa. Käärme tarttuu saaliiseen alaleuan hampailla ja nielee sen kokonaisena. Saaliin ennättäessä kurkkuun käärme nostaa päätään ja käyttää lihaksiaan saadakseen saaliin vatsaan. Ison saaliin jälkeen puffadderi sulattelee sitä pitkään.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariutumisaika kestää lokakuusta joulukuuhun. Erityisesti kauden alussa koiraat joutuvat taistelemaan keskenään naaraista. Kamppailun voittanut parittelee naaraan kanssa kiertämällä hännän sen alle ja viemällä siittimen hännän tyvellä sijaitsevaan sukupuoliaukkoon. Puffadderi ei muni, vaan hedelmöittyneet munat kehittyvät naaraan sisällä. Poikaset syntyvät maalis-huhtikuussa. Ne rikkovat munansa ennen ulostuloaan, joten periaatteessa naaras synnyttää eläviä poikasia. Poikasia on todettu enimmillään jopa 80, mutta yleensä poikuekoko on 20-30. Poikaset ovat 20 cm pitkiä ja olisivat heti valmiita saalistamaan. Yleensä poikaset kuitenkin ensin luovat nahkansa, jonka aikana ne eivät saalista. Poikasten ruskuaispussi ei ole vielä täysin tyhjä, jonka turvin ne kasvavat lähes neljänneksen pituutta ja paksuutta. Puffadderi saavuttaa sukukypsyyden kahden vuoden iässä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Wagner, P., Wilms, T., Luiselli, L., Penner, J., Rödel, M.-O., Els, J., Al Johany, A.M.H., Egan, D.M., Beraduccii, J., Howell, K., Msuya, C.A., Ngalason, W., Turner, A.A., Zassi-Boulou, A.-G., Kusamba, C. & Chippaux, J.-P.: Bitis arietans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Bitis arietans The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 22.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Kiehtova maailmamme, Ryhmä 3: Matelijat ja sammakkoeläimet, N:o 37: Puffadderi, Mestarikustannus Oy 1996
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Bitis arietans (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Bitis arietans, Puff Adder (englanniksi)
- PheroBase: Semiochemicals of Bitis arietans, the Puff adder (englanniksi)
- The University of Adelaide, Australia, Clinical Toxinology Resources: Bitis arietans (englanniksi)
| ||||||||||